Beagle jälkikoirana
Teksti: Jenny Pärnänen ja Taina Tenkula, julkaistu Suomen Beagle -lehdessä 2/2024
Mejä eli metsästyskoirien jäljestämiskoe selvittää koiran taitoa jäljestää haavoittunutta hirvieläintä. Kokeessa metsään vedetään verijälki naudan tai hirvieläimen verellä edellisenä päivänä ennen koetta ja jäljen päästä löytyy hirvieläimen sorkka eli kaato. Kokeessa tuomari seuraa koiran jäljestystyöskentelyä ja arvioi koiran kykyä suoriutua tehtävästä.
1. palkinnon saavuttaakseen jäljestystyöskentelyn on oltava erinomaista koko kokeen ajan. Kahdella avoimen luokan 1. tuloksella ja saatuaan näyttelystä vähintään H:n koira nousee voittajaluokkaan.
Mejä-harrastuksesta innostuin aikanaan ensimmäisen oman koirani parsonrussellinterrieri Jepen (Tupla-Täplän Trahern) kanssa, kun rotuleirillä pääsimme kokeilemaan verijälkeä. Mejässä viehättää mahdollisuus tarjota koiralle lajityypillistä toimintaa hajutyöskentelyn parissa, luonnossa liikkuminen sekä yhteistyö koiran kanssa. Erityisen mukavaa on, kun näkee koiran tekevän sille luontaista työtä ja nauttivan jäljestyksestä. Edelleen, vuosienkin jälkeen, jaksan ihmetellä koiran ilmiömäistä hajuaistia ja kykyä jäljestää vuorokauden vanhaa jälkeä hankalassakin maastossa. Mejässä et voi, etkä saakkaan, tehdä asioita koiran puolesta, vaan sinun on luotettava siihen, että koira hoitaa homman.
Mejä-kärpäsen puraistua mejästä tuli koko perheen harrastus. Mejä-kokeessa verijälki tehdään edellisenä päivänä ennen koetta ja jäljen tekemiseen tarvitaan 2 ihmistä, joista toinen suunnistaa ja piilomerkitsee jäljen ja toinen kulkee perässä tehden veretyksen naruun sidotulla sienellä. Seuraavana päivänä kokeessa toinen jäljentekijöistä (yleensä suunnistaja) toimii jäljellä oppaana tuomarille. Itse olen surkea suunnistaja, joten suunnistaja-oppaan nakki napsahti puolisolleni Tuomakselle. Jeppe-parsonin kanssa toimin koiranohjaajana itse, mutta Ykä-beaglen (Vilmitähden Dyson) tultua mukaan kuvioihin perheen harrastukseen värvättiin koiranohjaajaksi mukaan miehen sisko Taina, kokenut mejä-konkari mäyräkoirapuolelta.
Ykän kanssa aloitimme mejä-treenit alkusyksyllä 2020 sen ollessa n. 6kk ikäinen. Alkuun Ykä arkaili veren hajua metsässä, mutta kannustettuna lähti seuraamaan jälkeä hieman jännittäen. Nopeasti se kuitenkin tottui veren hajuun ja jäljesti ensimmäisen n. 70 metrin mittaisen jäljen häntä vispaten. Jäljen päästä löytynyt sorkka oli niin mieluinen, että Ykä meinasi nielaista sen kokonaisena. Tästä lähtien Ykä on ottanut tavakseen omia kaadon itselleen ja sen kanssa on saanut käydä keskusteluja kaadon luovuttamisesta ohjaajalle. Aloittaessamme mejä-hommat Ykän kanssa edellisestä jälkivalioituneesta beaglesta oli kulunut useita vuosia aikaa, mutta iloksemme saimme huomata mejä-harrastuksen nostavan päätään myös beagle-piireissä ja muutamaan kokeeseen satuttiinkin yhtä aikaa toisen beaglen kanssa.
Ennen ensimmäisiä kokeita verijälkitreenejä tehtiin muutamia. Taina kuvailee, että Ykän rauhallinen luonne sopii hyvin jäljestämiseen ja siitä huomasi nopeasti, että se on hyvä jälkikoira. Ensimmäisellä mejä-kaudella 2021 Ykän ollessa vuoden ikäinen Ykä ja Taina saivat AVO-luokan ykköstulokset kasaan suoraan kahdessa kokeessa ja nousivat voittajaluokkaan. Ajavalla koiralla mejäily tuo kuitenkin mukanaan myös omat haasteensa ja pari kertaa voittajaluokan kokeissa Ykä vaihtoi verijäljen tuoreisiin jäniksen jälkiin. Hienosti kuitenkin toisella mejä-kaudellaan 2022 Ykä ja Taina saavuttivat vaaditut 3 voittajaluokan tulosta valioitumiseen.
Taina kertoo, että beaglelle rodunomainen rauhallisuus näkyy Ykän jälkityöskentelyssä selvästi. Siinä missä Jeppe-parsoni tai Tainan omat mäyräkoirat menevät jäljellä vauhdikkaasti poukkoillen ja toisinaan ilmavainuisesti jäljen sivussa, Ykä lähtee alkumakaukselta töihin rauhallisesti ja varmasti tehden jälkitarkkaa ja maavainuista jäljestystyötä. Kun parsonia ja mäyräkoiria joutuu (huomattavasti pienemmästä koostaan huolimatta) jarruttamaan jäljestäessä voimakkaasti, Ykän jäljestysvauhti on sopivan rauhallista. Tainan kertoman mukaan Ykä käyttää päätään jäljellä hyvin ja keskittyy työhönsä tarkasti. Toki, vaikka Ykän keskittyminen onkin hyvää, saattaa se herpaantua siinä vaiheessa kun eteen sattuu tuoreet jäniksen jäljet. Siinä missä Jeppe-parsoni menee verijälkeä kuin juna raiteilla eikä yleensä vaihda verijälkeä edes tuoreille riistan jäljille, ajavana koirana Ykä puolestaan helposti vaihtaa verijäljen tuoreisiin pitkäkorvan hajuihin. Taina muistuttaakin, että ajavalla koiralla mejäilyä harrastavan tulee muista koiran käyttötarkoitus ja hyväksyä se, että näin voi käydä - siihenhän ajava koira on alunperin jalostettu.
Mejäily on todella mukava harrastus ja ajavan koiran haasteista huolimatta oikein hyvä harrastus myös beagleille. Jäljestäminen on koiralle lajinomaista ja mielekästä puuhaa, johon koira yleensä motivoituu helposti. Jäljestäessä koira oppii nenänkäyttöä ja mejästä saa hyvän ulkoilmaharrastuksen metsästyskauden ulkopuolelle, mutta siitä on valtavasti hyötyä myös metsästyskauden alkaessa. Ykän kasvattajat Mirva ja Jarmo Vilmi kertoivat, että heidän tavoitteena on kasvattaa jälkitarkasti ajavia koiria. Tiedä sitten, kuinka paljon on kasvatustyön tulosta ja kuinka paljon opittua, mutta ajavana koirana Ykä on todella jälkitarkka eikä mejäharrastus missään nimessä ole ollut ainakaan huonoksi Ykän metsästysinnolle ja -työskentelylle.