Yhteispohjoismaiset Jalostuspäivät 2016 Kokkolassa

30.–31.7.2016 oli Keski-Pohjanmaan aktiivisen beagleyhdistyksen suuri ponnistus aivan loppusuoralla. Tapahtuman alkua odotellessa huomasi, tai oikeammin kuuli, että nyt on hieman laajemmin harrastajakuntaa paikalla. Hieman normaalista poiketen kun oli kuultavissa oikeasti murteita, joista ei kielitaidoton saa mitään selvää. Usein ajokokeiden alkupalavereissa voi kuulla välillä hassun kuuloista suomea, mutta nyt ei ollut edes siitä kyse. Laatuaan ensimmäiset yhteispohjoismaiset beaglein jalostuspäivät olivat alkamassa, ja mukana oli myös harrastajia sekä Norjasta että Ruotsista.

Osallistujat

Kuvassa osallistujat kuulolla.

Suomen Beaglejärjestön puheenjohtaja Toivo Kangas avasi tapahtuman lyhyellä ja napakalla aloituspuheellaan. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa beaglesta on jalostettu ajuetaustaisesta erinomaisesti yksin ajava koira. Tällaista ei juurikaan muualta maailmasta löydy, joten yhteistyö maidemme välillä on erittäin tärkeää. On myös tärkeää säilyttää ja edelleen kehittää beagleimme käyttöominaisuuksia, terveyttä ja käyttötarkoitusta palvelevaa rakennetta. Toivo myös halusi tälle tapahtumalle säännöllistä jatkoa tulevaisuudessa.

Toivon jälkeen Timo Kilpeläinen pohjusti lyhyesti päivän ohjelmaa, joka oli muuttunut hieman vielä aivan viime metreillä. Suomen Kennelliiton Kirsi Sainio pääsi paikalle hieman myöhemmin päivällä, joten alustavasta ohjelmasta poiketen aloitettiin Suomen, Ruotsin ja Norjan koiratietokantojen esittelyllä.

Suomen koiratietokannoista esitelmöi Tero Honkanen. Vaikka läppärin ja videotykin sopivuus oli testattu useampaan kertaan ennen tapahtumaa ja todettu toimivaksi, niin siltikin kävi äkkinäiselle aika perinteiset. Jostakin kumman syystä läppärin näytöllä näkyi vain taustakuva, eikä sitten mitään muuta. Onneksi sentään tykki näytti kaiken mitä piti, ja esitys saatiin lopultakin alkamaan, vaikkakin esitelmöijä joutui puhumaan käytännössä poispäin yleisöstä. Pikaisesti katsottiin esimerkkikoiran tietoja kennelliiton tietokannasta ja sen jälkeen saman koiran tietoja järjestömme tietokannasta. Samoin käytiin nopeasti läpi muutkin tietokannan kohdat. Antti Salkosen työn tuloksista kelpaa nauttia myös muiden kuin suomalaisten. Naapurimaiden vierailijoiden kommenteista (sekä kasvattajien kertomuksista toisaalla tässä lehdessä) kävi myöhemmissä keskusteluissa selvästi ilmi, että he käyttävät paljon Suomen tietokantaa mm. paritukseen ja erityisesti, kun etsivät urosta nartulleen.

Aloitusesityksen jälkeen oli ruotsalaisten vuoro esitellä koiratietokantaansa. Erik Nilsson piti erittäin selkeän ja informatiivisen esitelmän siitä, mitä kaikkea löydämme www.skk.se -sivuilta. Esitys painottui sivustolta löytyviin kohtiin Dokument, Köpahund.se, DjurID.se ja Hunddata.

Dokument-välilehti sisältää useita erilaisia lomakkeita, sääntökirjoja yms. tarvittavaa dokumentaatiota. Köpahund.se-sivulta pääsee hakemaan koirarotujen perusteella mm. myytävissä olevia pentuja. DjurID.se on koirien omistajarekisteri. Tätä kautta voi löytää koiran omistajan, jos hän on antanut luvan näyttää tiedot.

Hunddata-välilehdeltä pääsee etsimään heidän kannastaan löytyviä koiria. Merkittävin ero hakutoiminnossa verrattuna meidän omaan kantaamme on se, että korvaavuusmerkkien merkit ovat erilaiset kuin meillä (meillä %-merkki korvaa useita merkkejä, kun taas alaviiva [_] korvaa vain yhden merkin). Ruotsissa *-merkki korvaa yhden tai useita merkkejä ja #-merkki vain yhden merkin. Hakuperusteet ovat muutoin hyvin samantapaiset kuin meilläkin. Kannattaa tutustua vasemmalta sivupalkista löytyvään Söktips- kohtaan.

Hunddata-sivun alareunasta löytyy kohta Avelsdata. Täältä löytyy tietoja yksittäisen koiran tasolla, rotutasolla sekä populaatiotasolla. Sieltä löytyy myös tieto koirista, jotka eivät jostain syystä täytä rekisteröintivaatimuksia ja eivät sen takia sovellu jalostukseen. Tätä palvelua käyttävät jalostusneuvojat ja kasvattajat. Samoin myös pennun ostajalla on mahdollisuus tarkastella, millaisia pentuja jollakin nartulla tai uroksella on entuudestaan. Sivuilta löytyy useita tilastoja, koetuloksia, pentueet ja jälkeläiset, virtuaaliparitus jne. Kaikkiaan Ruotsissa on kattava tietokanta etsiä erilaisia tietoja koirista.

Norjasta oli saapunut paikalle Stein Aasheim, joka kertoi Dogweb-koiratietokannasta ja sen sisällöstä. Tietokannan löydät osoitteesta https://www.nkk.no/nkk/dw/openPage/hoved.html ja sieltä kohta Sok i hundedatabasen. Norjalaisten tietokanta avautui julkiseen käyttöön n. vuosi sitten. Ennen sitä on täytynyt kuulua Norjan kennelklubiin, jolloin on saanut tunnukset käyttää Dogwebiä.

Dogweb on myöskin kattava sisällöltään. Siellä voi hakea koiraa samoilla tavoilla kuin Suomessakin, joskin Ruotsin tapaan *-merkki on useita merkkejä korvaava merkki. Norjan kannassa voi tehdä virtuaaliparituksia sekä katsoa koe- ja näyttelytuloksia, terveystietoja, sukutaulua ja sisaruksia. Dogweb saattaa olla perustietomäärältään jopa laajin näistä kolmen maan kannoista. Alussa kannattaa hieman tutustua rauhassa ja katsoa, mitä kaikkea sieltä löytyy. Datamäärä on valtava. Norjassa on myös toinen tietokanta, joka ei ole julkinen. Stein Aasheim ylläpitää Latthunden-nimistä kantaa, johon hän päivittää dataa Ruotsista ja Norjasta. Tätä emme käyneet lainkaan läpi, koska se ei ole julkinen ja ei siten anna harrastajille apuja.

Tietokantojen esitelmiä katsellessa kävi hyvin selväksi ainakin yksi oleellinen puute. Meillä ei ole ohjeita kuinka käyttää näitä kahta ulkolaista tietopankkia. Tähän palataan tämän jutun loppupuolella vielä lisää.

Tietokantojen jälkeen oli vuorossa kennelorganisaatioiden esittelyt. Kirsi Sainio piti kattavan esitelmän Suomen Kennelliitosta. Vuonna 1934 perustetun Suomen Kennelliiton toiminta kattaa koko maan. Tarkoituksena on edistää puhdasrotuisten koirien kasvattamista ja käyttöä sekä parantaa yleistä koiranpitoa Suomessa. Vuonna 2017 kansallinen kotimaisten rotujen geenivaraohjelma julkaistaan. Samalla myös Kennelliiton uusi logo julkaistaan ja ilmettä muutetaan.

Kirsi Sainio

Kuvassa Kirsi Sainio.

Ruotsin Kennelklubin esitelmän piti Erik Nilsson. Svenska Kennelklubben on valtakunnallinen organisaatio, joka edustaa kaikkia koiria ja koiranomistajia Ruotsissa. Jäseniä on lähes 300000, ja se on yksi Ruotsin suurimmista yhdistyksistä. Ruotsissa rekisteröidään n. 300 beaglea vuodessa. Toiminta koostuu lyhyesti jäsenyhdistyksien järjestämistä näyttelyistä, koetoiminnasta sekä kilpailuista. Esitys koostui pitkälti erilaisten toimikuntien ja valtuustojen esittelyistä, joita maallikon silmin vaikutti olevan vähintään riittävästi.

Norjasta paikalla oli Nils T. Kjøsnes, joka kertoi Norjan Kennelliiton alaisista koirajärjestöistä/-yhdistyksistä. Norjan Kennelliiton alaisuudessa vaikuttaa Norjan jäniskoirajärjestö (NHKF). Tämän järjestön tavoitteena on edistää Norjassa ajavien koirien aktiviteetteja ja kehittää niitä. Toiminnan painotus on voimakkaasti jäniskoirien rodunomaisessa toiminnassa. Jäniskoirajärjestön alaisuudessa on 18 paikallista jäniskoiraklubia. Jäniskoirajärjestön rinnalla on Beagleringen Norge, jonka alla on 10 paikallista beagleyhdistystä.

Norjan beagleyhdistys (Beagleringen Norge, BRN) on paikallisyhdistysten pääjärjestö, joka työskentelee yhteistyössä NHKF:n kanssa. Yhdistyksen vahvuuksiin lueteltiin seuraavia: hyvässä yhteistyössä muiden rotuyhdistyksien kanssa, hyvä koe- ja näyttelytilanne, vankka organisaatio ja hyvä ammattitaito sekä edellytykset saada laaja ja todellinen perspektiivi muihin jäniskoirarotuihin (samat ajokoesäännöt kaikilla ajavilla roduilla).

”Emme ole isäntiä omassa talossamme” tuumasi Nils kun kertoi heikkouksista. Beagleringen Norge ei voi itsenäisesti päättää beagleen liittyvistä asioista, vaan sen täytyy tehdä esitys NKHF:lle, joka tekee asiassa päätöksen tai vie sen eteenpäin Norjan Kennelliitolle. Beagleringen ei ole suoraan Kennelliiton jäsen.

Aamupäivän esitysten jälkeen oli aika mennä nauttimaan hotellin ravintolaan maukasta lounasta seisovasta pöydästä. Ruokasalissa kuului iloinen porina, kun tutut ja tuntemattomat juttelivat keskenään joko beaglesta tai jostain aivan muusta. Jälkiruuan jälkeen oli aika siirtyä taas kuuntelemaan terveystutkimusten tuloksista. Ensimmäisenä oli vuorossa Suomen Timo Kilpeläinen.

Timolle esityksien rakentaminen on jo tuttua puuhaa. Esityksessä käytiin läpi aikajärjestyksessä Suomessa tehtyjä beagletutkimuksia ja niiden tuloksia. Pidetyt tutkimukset ovat olleet melko samanlaisia keskenään, jolloin on mahdollista vertailla muutoksia eri tutkimusten välillä. Tiettyjä kohtia on tarvittaessa luonnollisesti muutettu. Tällä hetkellä Timo näki suurimpana ongelmana rodussamme hiljalleen kasvaneen koon. Ruotsissa ollaan Erikin mielestä lähestymässä ylärajaa, ja Norjassa Nils ei nähnyt tässä vielä olevan ongelmaa. Suomessa on n. 6 % kivesvikaa, mikä Kirsi Sainion mielestä on jo ongelma. ”Ilman palleja ei ole rotua”, hän totesi. Säkäkorkeuden kasvuun Kirsi tuumi olevan helpon konstin; se on yksi helpoiten jalostettavia ominaisuuksia. Pari sukupolvea vain, ja tulosten täytyisi jo osittain näkyä.

Yleisimmät kuolinsyyt rodussamme ovat vanhuus (luonnollinen tai lopetus) tai liikennevahingot. Mikäli nämä jätetään huomioimatta, niin erilaiset kasvainsairaudet tai syöpä ovat ensimmäisenä kuolinsyytilastoissa, toisena sydänsairaudet. Tämän tiedon Timo näki vain viitteellisenä, koska läheskään kaikki harrastajat eivät käytä Omakoiraa tai ilmoita koiransa kuolinsyytä.

Ruotsin Erik ehdotti yhteistä terveystutkimusta. Heillä on MLS-testattuja n. 350, jotka löytyvät aiemmin mainitun Avelsdata-valikon kautta. Ruotsissa on vuodesta 2015 alkaen molempien vanhempien oltava MLS-testattuja jotta pentue voidaan saada näkyville beagleklubin lehdessä ja kotisivuilla.

Ruotsin RAS (JTO) nostaa esille välilevytyrän ja epilepsian. Näitä molempia esiintyy vähän, eikä välitöntä tarvetta terveyskartoituksiin ole. Jalostusjaoston mukaan välilevytyrä ja epilepsia ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosina. Ruotsissa on muutamilla kasvattajilla ollut epilepsiaa 5–10 vuoden aikana. Osa näistä kasvattajista on lopettanut, osa on vaihtanut jalostuslinjaa mutta jotkut ovat jatkaneet samalla linjalla. Paljon on otettu näytteitä tutkimuksia varten, mutta tilanteen arvioiminen on vaikeaa ja epäselvää. Sydänvikaa ilmenee pienessä mittakaavassa, josta raportoidaan tai kysytään harvoin. Sitä voidaan luultavasti pitää tavallisena sairautena, joka ei ole erityisesti beaglerodun ongelma.

Norjassa koirat ovat pääosin terveitä, ja rotua pidetään hyvinvoivana. Harvoin esiintyvät sairaudet ovat samat kuin mitä muillakin oli mainittu. Norjassa puututaan tiukasti MLS-kantajiin, ja ne ovat esillä kotisivuilla. Norjassa testi on nartuilla vapaaehtoinen, mutta urokselle pakollinen. Nils myös toivoi yhteistä terveystutkimusta.

Kahvitauon jälkeen oli vuorossa eri kasvattajien kokemuksia astutusreissuista ulkomaille. Ensimmäisenä oli vuorossa Astalan kennelin Vesa Meriläinen.

Vesa kertoi Astalan kennelin jalostusperiaatteita pitkältä aikaväliltä ja siitä, kuinka eri vuosikymmenten jalostustrendeistä on hiljalleen kehittynyt oma jalostuslinja kokemuksen karttuessa. Hän mainitsi myös nykyaikana tiedonsaannin helppouden verrattuna aikaan ennen nykyisiä järjestelmiä. Suunta on nykyisellään kääntynyt Ruotsin ja Norjan uroksiin, jolloin on mahdollista pitää sukukatokerroin alhaalla eikä sukutaulu pääse ”räjähtämään”. Eli ei aina palata samoihin esi-isiin monesta haarasta. Suomalaiset urokset ovat myös vaihtoehto, koska ne käyvät monista suvuista Astalan linjaan. Mainituista maista olevilla koirilla on myös eniten tarjolla dokumentoitua tietoa ja metsästystyyli on hyvin samankaltainen näiden kesken. Muita maita ei kuitenkaan ole poissuljettu.

Alun pohjustuksen jälkeen hän kertoi, kuinka ovat Merjan kanssa päätyneet viimeisimpään yhdistelmään. Yhdistelmää miettiessä hän käyttää tarvittaessa kaikkien maiden tietokantoja hyväkseen. Vesa mainitsi myös hyväksi asiaksi sen, että esim. Ruotsissa ja Norjassa näkyy tuomarin nimi koetiedoissa. Näin ollen voi etsiä kyseisen henkilön yhteystiedot ja soittaa tai lähettää sähköpostia saadakseen lisätietoa koirasta. Koepäiviltä on kuitenkin ihan oikeaa tietoa tarjolla verrattuna tietokantojen pelkkiin numeroihin. Useasta paikasta kysellen päätös pikkuhiljaa varmistuu, ja jos ei mitään ongelmaa ilmene, niin auton keula osoittaa jossain välissä kohti ulkomaita. Viimeisimmän yhdistelmän suunnittelusta toteutukseen otti aikaa kaikkineen noin vuoden.

Vesa Meriläinen

Kuvassa Vesa Meriläinen.

Erik Nilsson Har-Zeldas kennelistä kertoi mietteitä astutusmatkoiltaan. Sitä ei tässä yhteydessä käsitellä enempää, koska juttu löytyy kokonaisuudessaan toisaalta tästä lehdestä. Hans Eliasson oli Erikin kanssa samaa mieltä ja korosti vielä suomalaisen tietokannan suurta merkitystä. Tietokannasta löytää nopeasti ja helposti tietoa ominaisuuksista, joista olen kiinnostunut. Lisätietoa saa soittamalla asioista perillä oleville henkilöille eli kontaktit ovat tärkeitä. 

Stein Aasheim puhui Tjiermedalen’s kennelin astutuskokemuksista ulkomaille. Hän piti oleellisena yhteyshenkilön löytämistä maasta, johon astutusmatka suuntautuu. Stein kertoi saaneensa tarvitsemaansa apua ja tietoja Timo Kilpeläiseltä suomalaisista uroksista ja pennuista. Hän mainitsi käyttäneensä nartulleen suomalaista urosta Harringan Marco Poloa eli Pekkoa, jonka pennuista yksi, Tjiermedalen’s L-Pexi, on myyty Suomeen. Hän on myös ostanut Suomesta pennun Tervapekan Julie.

Päivän ohjelma alkoi näiltä osin olla vailla Mustasaaren loppuhuipennusta, jossa oli luvassa Kahakka-illallinen. Pientä keskustelua kuitenkin käytiin, kun yleisöstä tuli kysymys Pohjoismaiden yhteisestä beagletietokannasta. Tämä luvattiin ottaa seuraavan päivän asialistalle paneelikeskusteluun, ja juttua on siis myöhemmin tässä kertomuksessa.

Bussimatkalla Mustasaareen sai vaikuttaa sunnuntain paneelikeskustelujen aiheisiin kirjoittamalla omasta mielestään kiinnostavia aiheita tai kysymyksiä. Toiveissa oli kuitenkin niiden liittyvän edes jotenkin beagleen. Bussin kurvatessa merenrantaan ei ollut epäilystä siitä, että illallinen ainakaan maisemaan kaatuu. Samoin sisälle astellessa vain harvoin voi mies olla näin iloinen kun näkee ruokasalin. Käteen sai halutessaan ”erikoissuuren” tuopin ja päälleen jonkinlaisen kaavun ja päähän piti kaikkia sääntöjä vasten laittaa jokin Napoleonin hattua muistuttava kapistus. Tunnelma lämpeni hissukseen, eikä ainut syy ollut nämä lisätyt vaatekerrat. Kesken tasaisen puheensorinan henkilökunnasta illan teemaa pohjustamaan tullut naishenkilö kajautti pöytien päällä ollutta kelloa niin kovaa, että onni oli heillä, jotka kerkesivät käymään vessassa ennen tätä pamausta. Saimme kuulla todella selkeällä englannilla Mustasaaren historiaa. On mielenkiintoista tietää tällaisten teemaillallisten juurisyyt, ja ne tulivat varsin hyvin esille.

Kahakka

Kuvassa Kahakka illallisen tunnelmaa. Kuva Inga Keränen.

Tarinaa kertonut nainen ei ilmeisesti oikein luottanut beagleharrastajiin tai sitten jostain kumman syystä on mahdollisesti jokunen lipsahdus sattunut sen ainoan ruokavälineen, eli puukon, kanssa. ”Pidä peukalo kahvan yläpuolella, kun haluat kuitenkin lyödä sen puukon siihen edessä olevaan lankkuusi”. Sanallista kerrontaa siivitti aika elävä demonstraatio otteesta.

Ruuan saapuessa hymy levisi entisestään ja alkutarinan puheet olivat totta. Ei lainkaan salaattia. Pöydässä oli lankun päällä pottua, kanaa, pulled porkia ja porsaan ribsejä. Sekaan oli tietysti tarjolla patonkia ja erilaisia kastikkeita. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli vähintään riittävästi. Järjestäjiltä oli loistava oivallus tällainen illallinen. Tunnelma on paljon rennompaa kun ei tarvitse huolehtia siitä, että kädessä on oikea haarukka jostain niistä viidestä tarjolla olevasta. Tämä oli kivaa vaihtelua ja varmasti monelle uutta.

Ruokailun jälkeen bussi vei takaisin hotellille ja siellä harrastajat menivät kuka minnekin. Aamulla oli taas ohjelmaa luvassa klo 09.00 alkaen.

Hotelliaamiaisen jälkeen oli ensimmäisenä vuorossa Aarni Vaaraniemen ja Sune Karlanderin kertomus Rajajokiottelun historiasta. Tästä tarinasta huokui valtava kokemus ja Aarnin ja Sunen välinen suuri ystävyys. Sitä ei vain voi sanoin kuvailla, vaan se täytyy nähdä ja kokea.

Suomen ja Ruotsin välinen Rajajokiottelu on saanut alkunsa kun vuonna 1988 ilmeni Kaakkois-Suomessa rabiestartuntaa kotieläimissä. Tämän seurauksena raja sulkeutui lähes kaikilta kotieläimiltä. Kenneltoiminta maittemme välillä katkesi, ja beaglein maaottelu peruttiin. Lapin ja Haaparannan koiraseurojen välillä heräsi keskustelua mahdollisesta yhteisestä kokeesta. Tarkoitus oli toteuttaa koe niin, että vain koetuomarit kulkisivat rajan yli. Kokeet voitaisiin siis järjestää koirien kotimaassa. Järjestelyvastuut olisivat vuorovuosittain. Keskustelujen jälkeen Lapin ja Norrbottenin beaglejohto järjesti kokouksen, jossa he päättivät ottelun aloittamisesta. Ajettavaksi hyväksyttiin vain jänis. Karungin erämiehet ottivat järjestelyvastuun ja ylituomariksi nimettiin Aarni Vaaraniemi.

Kun viikonlopun teemaan liittyy yhteistyö Pohjoismaiden välillä, niin mitä Rajajokiottelu on antanut? Kokeen arvostus on hiljalleen noussut ja sitä seurataan lisääntyvällä kiinnostuksella pohjoismaisissa beagleseuroissa. Kasvattajat ovat saaneet jalostusneuvontaa kenneleilleen, ja moni pennunkysyjä on ohjattu suositulle kasvattajalle metsäkaveria hakemaan. Beaglen järkevä jalostus on ollut se tärkein tavoite, joka on kulkenut punaisena lankana ottelusta toiseen. Lisäksi pientä lisäkipinää antaa maaotteluhenki.

Rajajokiottelulla on varmasti vaikutuksensa siihen, että Ruotsissa on sukutauluissa runsaasti suomalaisia koiria. Maiden välinen yhteistyö on siis tuonut uutta verta Ruotsiin ja myös toisinpäin Suomeen. Yhteistyötä on myös tehty paljon paikallisten yhdistyksien kanssa, ja suunta vaikuttaa myös sillä saralla koko ajan paremmalta.

Koe on siis monipuolinen linkki maiden välillä niin beaglen kuin kaiken muun siihen liittyvän osalta.

Aarni ja Sune

Kuvassa vasemmalla Aarni Vaaraniemi ja oikealla Sune Karlander.

Aarnin ja Sunen jälkeen oli vuorossa aihe MLS ja epilepsia Pohjoismaissa.

Yleisessä keskustelussa Timo Kilpeläinen esitti kysymyksen, onko MLS-taudin kanssa nyt hieman ylireagoitu. Hän viittasi Suomessa aikanaan jyrkästi reagoituun EPI-”episodiin”, jossa alettiin jalostaa pois ongelmaa, joka ei vielä ehkä ollut edes iso ongelma. Tätä jalostusta tehtiin mm. metsästysominaisuuksien kustannuksella. Norjalaisten mielipide oli vielä tällä hetkellä se, että metsästysominaisuuksien varjeleminen on toistaiseksi tärkeämpää kuin MLS:n ”ylisuojeleminen”. Ruotsin tilanteesta Erik ei osannut sanoa, onko ylireagoitu vai ei.

EPIstä on verrattain vähän ilmoitettua tietoa olemassa. Nämä tulokset ovat viitteellisiä, koska ei voi olla varma EPI-tiedon laadusta. Timo korosti mm. meidän tietokannassa olevista EPI-valoista, että ne ovat vain huomioitava asia ja perustuvat pelkästään saatuun informaatioon.

Aseptinen meningiitti eli aivokalvontulehdus oli myös keskusteluissa mukana. Suomessa ei tässä nähdä ongelmaa, koska tiedossa on vain kaksi koiraa, joilla on epäily tästä sairaudesta. Norjassa tiedostetaan sairauden vakavuus, mutta ei vielä tiedetä varmuudella sen tämänhetkistä laajuutta. Norjassa on syntynyt kaksi pentuetta, joissa tätä on ollut ja Nils ei vielä näe sairautta ongelmana.

Ruotsissa on vähän aikaa sitten ollut tapaus, jossa tautia kantanut koira on saanut myös sairaan jälkeläisen. Tauti ei siis ole sielläkään varsinainen ongelma.

Erik mainitsi myös käyrät eturaajat (kondrodystrofia, käyrät raajat), joita heillä on muutamia. Suomessa ei tästä nähdä vielä ongelmaa. Ruotsissa on linjoja, joissa vikaa esiintyy. Norjassa se on pieni ongelma, mutta ei vielä ole selvää tapaa toimia sen estämiseksi.

Pienen tauon jälkeen oli luvassa keskustelua yhteispohjoismaisesta tietokannasta sekä siitä, mitä tarvitaan mukaan tai mitä pitää huomioida, kun lähtee astutus-/koereissulle ulkomaille.

Panelikeskustelua

Kuvassa vasemmalta oikealle: Timo Kilpeläinen, Erik Nilsson, Nils T. Kjøsnes ja Stein Aasheim.

Yhteispohjoismainen tietokanta ei ole vielä ajankohtainen, vaikka se nähdään tärkeänä ja tarpeellisena. Oleellisinta olisi jatkossa pitää enemmän yhteyttä ja saada jokaisen maan tietokantaan mm. rekisteröintitiedot kerran tai pari vuodessa muista maista. Suomessa tämä olisi myös tärkeää uuden koetallennusohjelman myötä. Jokin nuori naapurimaan koira ei tällöin aiheuttaisi pientä lisätyötä vaan olisi suoraan ohjelman koiradatassa. Rekisteritietojen säännöllisellä päivittämisellä olisi mahdollista saada myös sukutaulut kuntoon, kun kasvattajat miettivät yhdistelmiään. Tarkempia tietoja voi sitten katsella kohdekoiran maan tietokannasta. Kieliongelmat nousivat myös esille, mutta siihen on helpohko ratkaisu olemassa. Tehdään vain ohjeistukset tietokantojen käytöstä ja käännökset termeistä sekä lyhenteistä. Näiden toimenpiteiden myötä on ainakin saatu askel otettua ja on jo olemassa pohjaa, jota voi jatkossa päivittää.

Harrastajaporukasta oli myös tullut aihe, jossa haluttiin keskustelua aiheesta ”Mitä tarvitsee mukaan/huomioida, kun menen ulkomaille kokeisiin/astutusreissulle?”. Tässä oli vastaavat päätelmät kuin tietokantojen kanssa. Lyhyt ja selkeä ohjeistus järjestöjen internetsivuille, joihin on näitä asioita kaikista maista koostettu. Samoin siinä voisi olla yhteystiedot paikallisille henkilöille, joihin voi olla yhteydessä näiden asioiden tiimoilta.

Ruokatauon jälkeen oli keskustelua yhteispohjoismaisesta terveystutkimuksesta ja sen toteutustavoista. Vaikeutena on omistajatietojen saaminen, kaikilta koirilta sitä ei saa mistään. Tutkimukseen on kiinnostusta, mutta heikko vastaamisprosentti nähdään selkeänä uhkana. Perinteiseen kirjevaihtoehtoon verrattuna olisi mahdollista tehdä kyselytutkimus internetissä. Toki myös kirjeenä se on mahdollista saada, jos ei internet ole vaihtoehto jollekin harrastajalle. Samoin sähköisessä muodossa tehty kysely mahdollistaisi tulosten nopeamman analysoinnin. Timo Kilpeläinen sai valtuudet suunnitella ja selvittää tätä mahdollisuutta. Euroja ei saa käyttää ilman johtokunnan hyväksyntää.

Näin muutama päivä tapahtuman jälkeen on vieläkin niin paljon asioita mielessä, että ei osaa aivan selkeää yhteenvetoa antaa tapahtumasta. Erittäin positiivinen vaikutelma jäi ja järjestelyt toimivat hienosti. Paikalla olleen beagleväen sopuisuus oli vertaansa vailla. Asioista voi olla eri mieltä, mutta keskustelut pysyvät siltikin asiassa eikä mennä ylilyönteihin. Tapahtuman tarkoitus oli herättää yhteistyötä ja ainakin kiinnostus kaikilla on kova. Vahva usko jäi siihen, että asioille tullaan tekemään tulevaisuudessa parannuksia. Muutamien asioiden osalta on jo ”työryhmiä” nimetty. Viivettä toteutuksille on luonnollisesti hieman enemmän, kun kolmen maan kesken asioita käsitellään.

Paneelikeskustelut jäivät aavistuksen lyhyeksi, eikä kaikkia aiheita keretty käsittelemään. Tästä on hyvä ottaa opikseen ja huomioida jatkossa näiden osuus, kun aikatauluja suunnittelee. Suuret kiitokset järjestelyistä kuuluvat Vesa Meriläiselle apujoukkoineen, Timo Kilpeläiselle sekä tulkkeina toimineille Kjell Fellmanille ja Titi Rolinille. Ilman käännösapuja tällaisia päiviä ei olisi mahdollista pitää. Nyt pystyi sujuvasti seuraamaan keskusteluja sekä esitelmiä.

Aloituspuheessaan Toivo kertoi, että haluaisi tästä tapahtumasta perinteen. Uskon monen muunkin olevan asiasta samaa mieltä. Alku yhteistyölle oli ainakin onnistunut!

Tekstin rungossa on käytetty luentojen muistiinpanoja sekä luentomateriaaleja. Mahdollisista virheistä vastaa allekirjoittanut.

-Tero Honkanen