Yhteispohjoismaiset Jalostuspäivät 2016 Kokkolassa
30.–31.7.2016 oli Keski-Pohjanmaan aktiivisen beagleyhdistyksen suuri
ponnistus aivan loppusuoralla. Tapahtuman alkua odotellessa huomasi, tai
oikeammin kuuli, että nyt on hieman laajemmin harrastajakuntaa paikalla.
Hieman normaalista poiketen kun oli kuultavissa oikeasti murteita, joista ei
kielitaidoton saa mitään selvää. Usein ajokokeiden alkupalavereissa voi
kuulla välillä hassun kuuloista suomea, mutta nyt ei ollut edes siitä kyse.
Laatuaan ensimmäiset yhteispohjoismaiset beaglein jalostuspäivät olivat
alkamassa, ja mukana oli myös harrastajia sekä Norjasta että Ruotsista.
Kuvassa osallistujat kuulolla.
Suomen Beaglejärjestön puheenjohtaja Toivo Kangas avasi tapahtuman lyhyellä
ja napakalla aloituspuheellaan. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa beaglesta on
jalostettu ajuetaustaisesta erinomaisesti yksin ajava koira. Tällaista ei
juurikaan muualta maailmasta löydy, joten yhteistyö maidemme välillä on
erittäin tärkeää. On myös tärkeää säilyttää ja edelleen kehittää beagleimme
käyttöominaisuuksia, terveyttä ja käyttötarkoitusta palvelevaa rakennetta.
Toivo myös halusi tälle tapahtumalle säännöllistä jatkoa tulevaisuudessa.
Toivon jälkeen Timo Kilpeläinen pohjusti lyhyesti päivän ohjelmaa, joka oli
muuttunut hieman vielä aivan viime metreillä. Suomen Kennelliiton Kirsi
Sainio pääsi paikalle hieman myöhemmin päivällä, joten alustavasta
ohjelmasta poiketen aloitettiin Suomen, Ruotsin ja Norjan koiratietokantojen
esittelyllä.
Suomen koiratietokannoista esitelmöi Tero Honkanen. Vaikka läppärin ja
videotykin sopivuus oli testattu useampaan kertaan ennen tapahtumaa ja
todettu toimivaksi, niin siltikin kävi äkkinäiselle aika perinteiset.
Jostakin kumman syystä läppärin näytöllä näkyi vain taustakuva, eikä sitten
mitään muuta. Onneksi sentään tykki näytti kaiken mitä piti, ja esitys
saatiin lopultakin alkamaan, vaikkakin esitelmöijä joutui puhumaan
käytännössä poispäin yleisöstä. Pikaisesti katsottiin esimerkkikoiran
tietoja kennelliiton tietokannasta ja sen jälkeen saman koiran tietoja
järjestömme tietokannasta. Samoin käytiin nopeasti läpi muutkin tietokannan
kohdat. Antti Salkosen työn tuloksista kelpaa nauttia myös muiden kuin
suomalaisten. Naapurimaiden vierailijoiden kommenteista (sekä kasvattajien
kertomuksista toisaalla tässä lehdessä) kävi myöhemmissä keskusteluissa
selvästi ilmi, että he käyttävät paljon Suomen tietokantaa mm. paritukseen
ja erityisesti, kun etsivät urosta nartulleen.
Aloitusesityksen jälkeen oli ruotsalaisten vuoro esitellä
koiratietokantaansa. Erik Nilsson piti erittäin selkeän ja informatiivisen
esitelmän siitä, mitä kaikkea löydämme
www.skk.se
-sivuilta. Esitys painottui sivustolta löytyviin kohtiin Dokument,
Köpahund.se, DjurID.se ja Hunddata.
Dokument-välilehti sisältää useita erilaisia lomakkeita, sääntökirjoja yms.
tarvittavaa dokumentaatiota. Köpahund.se-sivulta pääsee hakemaan
koirarotujen perusteella mm. myytävissä olevia pentuja. DjurID.se on koirien
omistajarekisteri. Tätä kautta voi löytää koiran omistajan, jos hän on
antanut luvan näyttää tiedot.
Hunddata-välilehdeltä pääsee etsimään heidän kannastaan löytyviä koiria.
Merkittävin ero hakutoiminnossa verrattuna meidän omaan kantaamme on se,
että korvaavuusmerkkien merkit ovat erilaiset kuin meillä (meillä %-merkki
korvaa useita merkkejä, kun taas alaviiva [_] korvaa vain yhden merkin).
Ruotsissa *-merkki korvaa yhden tai useita merkkejä ja #-merkki vain yhden
merkin. Hakuperusteet ovat muutoin hyvin samantapaiset kuin meilläkin.
Kannattaa tutustua vasemmalta sivupalkista löytyvään Söktips- kohtaan.
Hunddata-sivun alareunasta löytyy kohta Avelsdata. Täältä löytyy tietoja
yksittäisen koiran tasolla, rotutasolla sekä populaatiotasolla. Sieltä
löytyy myös tieto koirista, jotka eivät jostain syystä täytä
rekisteröintivaatimuksia ja eivät sen takia sovellu jalostukseen. Tätä
palvelua käyttävät jalostusneuvojat ja kasvattajat. Samoin myös pennun
ostajalla on mahdollisuus tarkastella, millaisia pentuja jollakin nartulla
tai uroksella on entuudestaan. Sivuilta löytyy useita tilastoja,
koetuloksia, pentueet ja jälkeläiset, virtuaaliparitus jne. Kaikkiaan
Ruotsissa on kattava tietokanta etsiä erilaisia tietoja koirista.
Norjasta oli saapunut paikalle Stein Aasheim, joka kertoi
Dogweb-koiratietokannasta ja sen sisällöstä. Tietokannan löydät osoitteesta
https://www.nkk.no/nkk/dw/openPage/hoved.html
ja sieltä kohta Sok i hundedatabasen. Norjalaisten tietokanta avautui
julkiseen käyttöön n. vuosi sitten. Ennen sitä on täytynyt kuulua Norjan
kennelklubiin, jolloin on saanut tunnukset käyttää Dogwebiä.
Dogweb on myöskin kattava sisällöltään. Siellä voi hakea koiraa samoilla
tavoilla kuin Suomessakin, joskin Ruotsin tapaan *-merkki on useita merkkejä
korvaava merkki. Norjan kannassa voi tehdä virtuaaliparituksia sekä katsoa
koe- ja näyttelytuloksia, terveystietoja, sukutaulua ja sisaruksia. Dogweb
saattaa olla perustietomäärältään jopa laajin näistä kolmen maan kannoista.
Alussa kannattaa hieman tutustua rauhassa ja katsoa, mitä kaikkea sieltä
löytyy. Datamäärä on valtava. Norjassa on myös toinen tietokanta, joka ei
ole julkinen. Stein Aasheim ylläpitää Latthunden-nimistä kantaa, johon hän
päivittää dataa Ruotsista ja Norjasta. Tätä emme käyneet lainkaan läpi,
koska se ei ole julkinen ja ei siten anna harrastajille apuja.
Tietokantojen esitelmiä katsellessa kävi hyvin selväksi ainakin yksi
oleellinen puute. Meillä ei ole ohjeita kuinka käyttää näitä kahta
ulkolaista tietopankkia. Tähän palataan tämän jutun loppupuolella vielä
lisää.
Tietokantojen jälkeen oli vuorossa kennelorganisaatioiden esittelyt. Kirsi
Sainio piti kattavan esitelmän Suomen Kennelliitosta. Vuonna 1934 perustetun
Suomen Kennelliiton toiminta kattaa koko maan. Tarkoituksena on edistää
puhdasrotuisten koirien kasvattamista ja käyttöä sekä parantaa yleistä
koiranpitoa Suomessa. Vuonna 2017 kansallinen kotimaisten rotujen
geenivaraohjelma julkaistaan. Samalla myös Kennelliiton uusi logo
julkaistaan ja ilmettä muutetaan.
Kuvassa Kirsi Sainio.
Ruotsin Kennelklubin esitelmän piti Erik Nilsson. Svenska Kennelklubben on
valtakunnallinen organisaatio, joka edustaa kaikkia koiria ja
koiranomistajia Ruotsissa. Jäseniä on lähes 300000, ja se on yksi Ruotsin
suurimmista yhdistyksistä. Ruotsissa rekisteröidään n. 300 beaglea vuodessa.
Toiminta koostuu lyhyesti jäsenyhdistyksien järjestämistä näyttelyistä,
koetoiminnasta sekä kilpailuista. Esitys koostui pitkälti erilaisten
toimikuntien ja valtuustojen esittelyistä, joita maallikon silmin vaikutti
olevan vähintään riittävästi.
Norjasta paikalla oli Nils T. Kjøsnes, joka kertoi Norjan Kennelliiton
alaisista koirajärjestöistä/-yhdistyksistä. Norjan Kennelliiton alaisuudessa
vaikuttaa Norjan jäniskoirajärjestö (NHKF). Tämän järjestön tavoitteena on
edistää Norjassa ajavien koirien aktiviteetteja ja kehittää niitä. Toiminnan
painotus on voimakkaasti jäniskoirien rodunomaisessa toiminnassa.
Jäniskoirajärjestön alaisuudessa on 18 paikallista jäniskoiraklubia.
Jäniskoirajärjestön rinnalla on Beagleringen Norge, jonka alla on 10
paikallista beagleyhdistystä.
Norjan beagleyhdistys (Beagleringen Norge, BRN) on paikallisyhdistysten
pääjärjestö, joka työskentelee yhteistyössä NHKF:n kanssa. Yhdistyksen
vahvuuksiin lueteltiin seuraavia: hyvässä yhteistyössä muiden
rotuyhdistyksien kanssa, hyvä koe- ja näyttelytilanne, vankka organisaatio
ja hyvä ammattitaito sekä edellytykset saada laaja ja todellinen
perspektiivi muihin jäniskoirarotuihin (samat ajokoesäännöt kaikilla
ajavilla roduilla).
”Emme ole isäntiä omassa talossamme” tuumasi Nils kun kertoi heikkouksista.
Beagleringen Norge ei voi itsenäisesti päättää beagleen liittyvistä
asioista, vaan sen täytyy tehdä esitys NKHF:lle, joka tekee asiassa
päätöksen tai vie sen eteenpäin Norjan Kennelliitolle. Beagleringen ei ole
suoraan Kennelliiton jäsen.
Aamupäivän esitysten jälkeen oli aika mennä nauttimaan hotellin ravintolaan
maukasta lounasta seisovasta pöydästä. Ruokasalissa kuului iloinen porina,
kun tutut ja tuntemattomat juttelivat keskenään joko beaglesta tai jostain
aivan muusta. Jälkiruuan jälkeen oli aika siirtyä taas kuuntelemaan
terveystutkimusten tuloksista. Ensimmäisenä oli vuorossa Suomen Timo
Kilpeläinen.
Timolle esityksien rakentaminen on jo tuttua puuhaa. Esityksessä käytiin
läpi aikajärjestyksessä Suomessa tehtyjä beagletutkimuksia ja niiden
tuloksia. Pidetyt tutkimukset ovat olleet melko samanlaisia keskenään,
jolloin on mahdollista vertailla muutoksia eri tutkimusten välillä. Tiettyjä
kohtia on tarvittaessa luonnollisesti muutettu. Tällä hetkellä Timo näki
suurimpana ongelmana rodussamme hiljalleen kasvaneen koon. Ruotsissa ollaan
Erikin mielestä lähestymässä ylärajaa, ja Norjassa Nils ei nähnyt tässä
vielä olevan ongelmaa. Suomessa on n. 6 % kivesvikaa, mikä Kirsi Sainion
mielestä on jo ongelma. ”Ilman palleja ei ole rotua”, hän totesi.
Säkäkorkeuden kasvuun Kirsi tuumi olevan helpon konstin; se on yksi
helpoiten jalostettavia ominaisuuksia. Pari sukupolvea vain, ja tulosten
täytyisi jo osittain näkyä.
Yleisimmät kuolinsyyt rodussamme ovat vanhuus (luonnollinen tai lopetus) tai
liikennevahingot. Mikäli nämä jätetään huomioimatta, niin erilaiset
kasvainsairaudet tai syöpä ovat ensimmäisenä kuolinsyytilastoissa, toisena
sydänsairaudet. Tämän tiedon Timo näki vain viitteellisenä, koska läheskään
kaikki harrastajat eivät käytä Omakoiraa tai ilmoita koiransa kuolinsyytä.
Ruotsin Erik ehdotti yhteistä terveystutkimusta. Heillä on MLS-testattuja n.
350, jotka löytyvät aiemmin mainitun Avelsdata-valikon kautta. Ruotsissa on
vuodesta 2015 alkaen molempien vanhempien oltava MLS-testattuja jotta pentue
voidaan saada näkyville beagleklubin lehdessä ja kotisivuilla.
Ruotsin RAS (JTO) nostaa esille välilevytyrän ja epilepsian. Näitä molempia
esiintyy vähän, eikä välitöntä tarvetta terveyskartoituksiin ole.
Jalostusjaoston mukaan välilevytyrä ja epilepsia ovat vähentyneet
merkittävästi viime vuosina. Ruotsissa on muutamilla kasvattajilla ollut
epilepsiaa 5–10 vuoden aikana. Osa näistä kasvattajista on lopettanut, osa
on vaihtanut jalostuslinjaa mutta jotkut ovat jatkaneet samalla linjalla.
Paljon on otettu näytteitä tutkimuksia varten, mutta tilanteen arvioiminen
on vaikeaa ja epäselvää. Sydänvikaa ilmenee pienessä mittakaavassa, josta
raportoidaan tai kysytään harvoin. Sitä voidaan luultavasti pitää
tavallisena sairautena, joka ei ole erityisesti beaglerodun ongelma.
Norjassa koirat ovat pääosin terveitä, ja rotua pidetään hyvinvoivana.
Harvoin esiintyvät sairaudet ovat samat kuin mitä muillakin oli mainittu.
Norjassa puututaan tiukasti MLS-kantajiin, ja ne ovat esillä kotisivuilla.
Norjassa testi on nartuilla vapaaehtoinen, mutta urokselle pakollinen. Nils
myös toivoi yhteistä terveystutkimusta.
Kahvitauon jälkeen oli vuorossa eri kasvattajien kokemuksia
astutusreissuista ulkomaille. Ensimmäisenä oli vuorossa Astalan kennelin
Vesa Meriläinen.
Vesa kertoi Astalan kennelin jalostusperiaatteita pitkältä aikaväliltä ja
siitä, kuinka eri vuosikymmenten jalostustrendeistä on hiljalleen kehittynyt
oma jalostuslinja kokemuksen karttuessa. Hän mainitsi myös nykyaikana
tiedonsaannin helppouden verrattuna aikaan ennen nykyisiä järjestelmiä.
Suunta on nykyisellään kääntynyt Ruotsin ja Norjan uroksiin, jolloin on
mahdollista pitää sukukatokerroin alhaalla eikä sukutaulu pääse
”räjähtämään”. Eli ei aina palata samoihin esi-isiin monesta haarasta.
Suomalaiset urokset ovat myös vaihtoehto, koska ne käyvät monista suvuista
Astalan linjaan. Mainituista maista olevilla koirilla on myös eniten
tarjolla dokumentoitua tietoa ja metsästystyyli on hyvin samankaltainen
näiden kesken. Muita maita ei kuitenkaan ole poissuljettu.
Alun pohjustuksen jälkeen hän kertoi, kuinka ovat Merjan kanssa päätyneet
viimeisimpään yhdistelmään. Yhdistelmää miettiessä hän käyttää tarvittaessa
kaikkien maiden tietokantoja hyväkseen. Vesa mainitsi myös hyväksi asiaksi
sen, että esim. Ruotsissa ja Norjassa näkyy tuomarin nimi koetiedoissa. Näin
ollen voi etsiä kyseisen henkilön yhteystiedot ja soittaa tai lähettää
sähköpostia saadakseen lisätietoa koirasta. Koepäiviltä on kuitenkin ihan
oikeaa tietoa tarjolla verrattuna tietokantojen pelkkiin numeroihin. Useasta
paikasta kysellen päätös pikkuhiljaa varmistuu, ja jos ei mitään ongelmaa
ilmene, niin auton keula osoittaa jossain välissä kohti ulkomaita.
Viimeisimmän yhdistelmän suunnittelusta toteutukseen otti aikaa kaikkineen
noin vuoden.
Kuvassa Vesa Meriläinen.
Erik Nilsson Har-Zeldas kennelistä kertoi mietteitä astutusmatkoiltaan. Sitä
ei tässä yhteydessä käsitellä enempää, koska juttu löytyy kokonaisuudessaan
toisaalta tästä lehdestä. Hans Eliasson oli Erikin kanssa samaa mieltä ja
korosti vielä suomalaisen tietokannan suurta merkitystä. Tietokannasta
löytää nopeasti ja helposti tietoa ominaisuuksista, joista olen
kiinnostunut. Lisätietoa saa soittamalla asioista perillä oleville
henkilöille eli kontaktit ovat tärkeitä.
Stein Aasheim puhui Tjiermedalen’s kennelin astutuskokemuksista ulkomaille.
Hän piti oleellisena yhteyshenkilön löytämistä maasta, johon astutusmatka
suuntautuu. Stein kertoi saaneensa tarvitsemaansa apua ja tietoja Timo
Kilpeläiseltä suomalaisista uroksista ja pennuista. Hän mainitsi
käyttäneensä nartulleen suomalaista urosta
Harringan Marco Poloa eli Pekkoa,
jonka pennuista yksi, Tjiermedalen’s L-Pexi, on myyty Suomeen. Hän on myös
ostanut Suomesta pennun Tervapekan Julie.
Päivän ohjelma alkoi näiltä osin olla vailla Mustasaaren loppuhuipennusta,
jossa oli luvassa Kahakka-illallinen. Pientä keskustelua kuitenkin käytiin,
kun yleisöstä tuli kysymys Pohjoismaiden yhteisestä beagletietokannasta.
Tämä luvattiin ottaa seuraavan päivän asialistalle paneelikeskusteluun, ja
juttua on siis myöhemmin tässä kertomuksessa.
Bussimatkalla Mustasaareen sai vaikuttaa sunnuntain paneelikeskustelujen
aiheisiin kirjoittamalla omasta mielestään kiinnostavia aiheita tai
kysymyksiä. Toiveissa oli kuitenkin niiden liittyvän edes jotenkin beagleen.
Bussin kurvatessa merenrantaan ei ollut epäilystä siitä, että illallinen
ainakaan maisemaan kaatuu. Samoin sisälle astellessa vain harvoin voi mies
olla näin iloinen kun näkee ruokasalin. Käteen sai halutessaan
”erikoissuuren” tuopin ja päälleen jonkinlaisen kaavun ja päähän piti
kaikkia sääntöjä vasten laittaa jokin Napoleonin hattua muistuttava
kapistus. Tunnelma lämpeni hissukseen, eikä ainut syy ollut nämä lisätyt
vaatekerrat. Kesken tasaisen puheensorinan henkilökunnasta illan teemaa
pohjustamaan tullut naishenkilö kajautti pöytien päällä ollutta kelloa niin
kovaa, että onni oli heillä, jotka kerkesivät käymään vessassa ennen tätä
pamausta. Saimme kuulla todella selkeällä englannilla Mustasaaren historiaa.
On mielenkiintoista tietää tällaisten teemaillallisten juurisyyt, ja ne
tulivat varsin hyvin esille.
Kuvassa Kahakka illallisen tunnelmaa. Kuva Inga Keränen.
Tarinaa kertonut nainen ei ilmeisesti oikein luottanut beagleharrastajiin
tai sitten jostain kumman syystä on mahdollisesti jokunen lipsahdus sattunut
sen ainoan ruokavälineen, eli puukon, kanssa. ”Pidä peukalo kahvan
yläpuolella, kun haluat kuitenkin lyödä sen puukon siihen edessä olevaan
lankkuusi”. Sanallista kerrontaa siivitti aika elävä demonstraatio otteesta.
Ruuan saapuessa hymy levisi entisestään ja alkutarinan puheet olivat totta.
Ei lainkaan salaattia. Pöydässä oli lankun päällä pottua, kanaa, pulled
porkia ja porsaan ribsejä. Sekaan oli tietysti tarjolla patonkia ja
erilaisia kastikkeita. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli vähintään
riittävästi. Järjestäjiltä oli loistava oivallus tällainen illallinen.
Tunnelma on paljon rennompaa kun ei tarvitse huolehtia siitä, että kädessä
on oikea haarukka jostain niistä viidestä tarjolla olevasta. Tämä oli kivaa
vaihtelua ja varmasti monelle uutta.
Ruokailun jälkeen bussi vei takaisin hotellille ja siellä harrastajat
menivät kuka minnekin. Aamulla oli taas ohjelmaa luvassa klo 09.00 alkaen.
Hotelliaamiaisen jälkeen oli ensimmäisenä vuorossa Aarni Vaaraniemen ja Sune
Karlanderin kertomus Rajajokiottelun historiasta. Tästä tarinasta huokui
valtava kokemus ja Aarnin ja Sunen välinen suuri ystävyys. Sitä ei vain voi
sanoin kuvailla, vaan se täytyy nähdä ja kokea.
Suomen ja Ruotsin välinen Rajajokiottelu on saanut alkunsa kun vuonna 1988
ilmeni Kaakkois-Suomessa rabiestartuntaa kotieläimissä. Tämän seurauksena
raja sulkeutui lähes kaikilta kotieläimiltä. Kenneltoiminta maittemme
välillä katkesi, ja beaglein maaottelu peruttiin. Lapin ja Haaparannan
koiraseurojen välillä heräsi keskustelua mahdollisesta yhteisestä kokeesta.
Tarkoitus oli toteuttaa koe niin, että vain koetuomarit kulkisivat rajan
yli. Kokeet voitaisiin siis järjestää koirien kotimaassa. Järjestelyvastuut
olisivat vuorovuosittain. Keskustelujen jälkeen Lapin ja Norrbottenin
beaglejohto järjesti kokouksen, jossa he päättivät ottelun aloittamisesta.
Ajettavaksi hyväksyttiin vain jänis. Karungin erämiehet ottivat
järjestelyvastuun ja ylituomariksi nimettiin Aarni Vaaraniemi.
Kun viikonlopun teemaan liittyy yhteistyö Pohjoismaiden välillä, niin mitä
Rajajokiottelu on antanut? Kokeen arvostus on hiljalleen noussut ja sitä
seurataan lisääntyvällä kiinnostuksella pohjoismaisissa beagleseuroissa.
Kasvattajat ovat saaneet jalostusneuvontaa kenneleilleen, ja moni
pennunkysyjä on ohjattu suositulle kasvattajalle metsäkaveria hakemaan.
Beaglen järkevä jalostus on ollut se tärkein tavoite, joka on kulkenut
punaisena lankana ottelusta toiseen. Lisäksi pientä lisäkipinää antaa
maaotteluhenki.
Rajajokiottelulla on varmasti vaikutuksensa siihen, että Ruotsissa on
sukutauluissa runsaasti suomalaisia koiria. Maiden välinen yhteistyö on siis
tuonut uutta verta Ruotsiin ja myös toisinpäin Suomeen. Yhteistyötä on myös
tehty paljon paikallisten yhdistyksien kanssa, ja suunta vaikuttaa myös
sillä saralla koko ajan paremmalta.
Koe on siis monipuolinen linkki maiden välillä niin beaglen kuin kaiken muun
siihen liittyvän osalta.
Kuvassa vasemmalla Aarni Vaaraniemi ja oikealla Sune Karlander.
Aarnin ja Sunen jälkeen oli vuorossa aihe MLS ja epilepsia Pohjoismaissa.
Yleisessä keskustelussa Timo Kilpeläinen esitti kysymyksen, onko MLS-taudin
kanssa nyt hieman ylireagoitu. Hän viittasi Suomessa aikanaan jyrkästi
reagoituun EPI-”episodiin”, jossa alettiin jalostaa pois ongelmaa, joka ei
vielä ehkä ollut edes iso ongelma. Tätä jalostusta tehtiin mm.
metsästysominaisuuksien kustannuksella. Norjalaisten mielipide oli vielä
tällä hetkellä se, että metsästysominaisuuksien varjeleminen on toistaiseksi
tärkeämpää kuin MLS:n ”ylisuojeleminen”. Ruotsin tilanteesta Erik ei osannut
sanoa, onko ylireagoitu vai ei.
EPIstä on verrattain vähän ilmoitettua tietoa olemassa. Nämä tulokset ovat
viitteellisiä, koska ei voi olla varma EPI-tiedon laadusta. Timo korosti mm.
meidän tietokannassa olevista EPI-valoista, että ne ovat vain huomioitava
asia ja perustuvat pelkästään saatuun informaatioon.
Aseptinen meningiitti eli aivokalvontulehdus oli myös keskusteluissa mukana.
Suomessa ei tässä nähdä ongelmaa, koska tiedossa on vain kaksi koiraa,
joilla on epäily tästä sairaudesta. Norjassa tiedostetaan sairauden
vakavuus, mutta ei vielä tiedetä varmuudella sen tämänhetkistä laajuutta.
Norjassa on syntynyt kaksi pentuetta, joissa tätä on ollut ja Nils ei vielä
näe sairautta ongelmana.
Ruotsissa on vähän aikaa sitten ollut tapaus, jossa tautia kantanut koira on
saanut myös sairaan jälkeläisen. Tauti ei siis ole sielläkään varsinainen
ongelma.
Erik mainitsi myös käyrät eturaajat (kondrodystrofia, käyrät raajat), joita
heillä on muutamia. Suomessa ei tästä nähdä vielä ongelmaa. Ruotsissa on
linjoja, joissa vikaa esiintyy. Norjassa se on pieni ongelma, mutta ei vielä
ole selvää tapaa toimia sen estämiseksi.
Pienen tauon jälkeen oli luvassa keskustelua yhteispohjoismaisesta
tietokannasta sekä siitä, mitä tarvitaan mukaan tai mitä pitää huomioida,
kun lähtee astutus-/koereissulle ulkomaille.
Kuvassa vasemmalta oikealle: Timo Kilpeläinen, Erik Nilsson, Nils T. Kjøsnes ja Stein Aasheim.
Yhteispohjoismainen tietokanta ei ole vielä ajankohtainen, vaikka se nähdään
tärkeänä ja tarpeellisena. Oleellisinta olisi jatkossa pitää enemmän
yhteyttä ja saada jokaisen maan tietokantaan mm. rekisteröintitiedot kerran
tai pari vuodessa muista maista. Suomessa tämä olisi myös tärkeää uuden
koetallennusohjelman myötä. Jokin nuori naapurimaan koira ei tällöin
aiheuttaisi pientä lisätyötä vaan olisi suoraan ohjelman koiradatassa.
Rekisteritietojen säännöllisellä päivittämisellä olisi mahdollista saada
myös sukutaulut kuntoon, kun kasvattajat miettivät yhdistelmiään. Tarkempia
tietoja voi sitten katsella kohdekoiran maan tietokannasta. Kieliongelmat
nousivat myös esille, mutta siihen on helpohko ratkaisu olemassa. Tehdään
vain ohjeistukset tietokantojen käytöstä ja käännökset termeistä sekä
lyhenteistä. Näiden toimenpiteiden myötä on ainakin saatu askel otettua ja
on jo olemassa pohjaa, jota voi jatkossa päivittää.
Harrastajaporukasta oli myös tullut aihe, jossa haluttiin keskustelua
aiheesta ”Mitä tarvitsee mukaan/huomioida, kun menen ulkomaille
kokeisiin/astutusreissulle?”. Tässä oli vastaavat päätelmät kuin
tietokantojen kanssa. Lyhyt ja selkeä ohjeistus järjestöjen
internetsivuille, joihin on näitä asioita kaikista maista koostettu. Samoin
siinä voisi olla yhteystiedot paikallisille henkilöille, joihin voi olla
yhteydessä näiden asioiden tiimoilta.
Ruokatauon jälkeen oli keskustelua yhteispohjoismaisesta
terveystutkimuksesta ja sen toteutustavoista. Vaikeutena on omistajatietojen
saaminen, kaikilta koirilta sitä ei saa mistään. Tutkimukseen on
kiinnostusta, mutta heikko vastaamisprosentti nähdään selkeänä uhkana.
Perinteiseen kirjevaihtoehtoon verrattuna olisi mahdollista tehdä
kyselytutkimus internetissä. Toki myös kirjeenä se on mahdollista saada, jos
ei internet ole vaihtoehto jollekin harrastajalle. Samoin sähköisessä
muodossa tehty kysely mahdollistaisi tulosten nopeamman analysoinnin. Timo
Kilpeläinen sai valtuudet suunnitella ja selvittää tätä mahdollisuutta.
Euroja ei saa käyttää ilman johtokunnan hyväksyntää.
Näin muutama päivä tapahtuman jälkeen on vieläkin niin paljon asioita
mielessä, että ei osaa aivan selkeää yhteenvetoa antaa tapahtumasta.
Erittäin positiivinen vaikutelma jäi ja järjestelyt toimivat hienosti.
Paikalla olleen beagleväen sopuisuus oli vertaansa vailla. Asioista voi olla
eri mieltä, mutta keskustelut pysyvät siltikin asiassa eikä mennä
ylilyönteihin. Tapahtuman tarkoitus oli herättää yhteistyötä ja ainakin
kiinnostus kaikilla on kova. Vahva usko jäi siihen, että asioille tullaan
tekemään tulevaisuudessa parannuksia. Muutamien asioiden osalta on jo
”työryhmiä” nimetty. Viivettä toteutuksille on luonnollisesti hieman
enemmän, kun kolmen maan kesken asioita käsitellään.
Paneelikeskustelut jäivät aavistuksen lyhyeksi, eikä kaikkia aiheita keretty
käsittelemään. Tästä on hyvä ottaa opikseen ja huomioida jatkossa näiden
osuus, kun aikatauluja suunnittelee. Suuret kiitokset järjestelyistä
kuuluvat Vesa Meriläiselle apujoukkoineen, Timo Kilpeläiselle sekä tulkkeina
toimineille Kjell Fellmanille ja Titi Rolinille. Ilman käännösapuja
tällaisia päiviä ei olisi mahdollista pitää. Nyt pystyi sujuvasti seuraamaan
keskusteluja sekä esitelmiä.
Aloituspuheessaan Toivo kertoi, että haluaisi tästä tapahtumasta perinteen.
Uskon monen muunkin olevan asiasta samaa mieltä. Alku yhteistyölle oli
ainakin onnistunut!
Tekstin rungossa on käytetty luentojen muistiinpanoja sekä
luentomateriaaleja. Mahdollisista virheistä vastaa allekirjoittanut.
-Tero Honkanen