Beagle ajaa historian hämärässä

On mieltä askarruttava, mutta luultavasti ikuisesti ratkaisemattomaksi jäävä kysymys, mikä on beaglerodun synnyn ajankohta. Kreikkalainen sotapäällikkö, historioitsija ja kartanonherra Ksenofon kuvasi kolme ja puolivuosisataa eKr. aikansa ajokoiria, mutta tuskinpa toinen niistä on beagle, vaikka sellaistakin on haluttu uskoa tai uskotella. Yhtä vähän luotettavaa on luulla beagleiksi niitä metsästyskoiria, joita Britanniaa asuttaneilla kelttiheimolla ilmeisesti oli roomalaisten saapuessa miehitysarmeijana maahan.

Varmana voidaan sen sijaan pitää sitä, että niin beagle kuin isommatkin englantilaiset ajokoirarodut ovat lähtöisin Ranskasta meren yli tuoduista kantamuodoista. Mitä olivat ne pitkäkorvaiset pienet koirat, jotka mainitaan kuningas Knutin metsälaeissa vuodelta 1016 kuninkaan hirville harmittomina? Tokkopa vain beagleja. Ajokoiria oli tuotu mannermaalta Englantiin jo varhemmin, mutta tuonti kiihtyi suuresti Vilhelm Valloittajan valloitettua maan. Hänen normannilaisparoninsa valtasivat yläluokan aseman 1100-luvun jälkipuoliskolla (mitä Robin Hood ei tahtonut lainkaan hyväksyä, kuten hyvin muistamme) ja toivat mukanaan metsästyskoiransa Ranskasta. Niistä ovat lähtöisin myöhemmät englantilaiset ajokoirat.

Beaglen nimi sellaisenaan esiintyy tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1475 kirjassa alempi-arvoisen maalaisaateliston elämästä "beagleineen tässä paikassa", mutta rotuna beagle on paljonkin vanhempi. Jo edellisellä vuosisadalla siitä käytettiin nimeä kenet tai kennetty. Samaa nimeä siitä käyttää vielä 1 400-luvun lopulla Dame Juhana Bemers, harvinainen nainen nunnaluostarin abbedissaksi, kun kirjoitti asiantuntevat kirjat sekä metsästyksestä että kalastuksesta. 1500-luvulla on nimitys beagle jo vallitseva, ja siitä lähtien beagleä alettiin erikoistaa nimenomaan jänistä ajavaksi koiraksi.

Vuoden 1410 paikkeilla Yorkin II herttua Edward istui Pevenseyn linnassa vangittuna salaliittoilusta serkkuaan kuningas Henrik IV:ttä vastaan. Ajan käydessä pitkäksi hän käänsi ranskasta englanniksi kaukaisen sukulaisensa kreivi Gaston de Foix'in "Metsästyksen kirjan", maailman kuuluisimman teoksen aiheestaan Herttua Edward ei tyytynyt vain kääntämään kirjaa, vaan teki siihen myös monia lisäyksiä englantilaisesta metsästyksestä. Yksi lisäys on mielenkiintoinen: "On myös monenlaisia ajokoiria, jotkut pieniä ja jotkut isoja, ja pieniä kutsutaan kenet'eiksi, --- ja niitä, jotka ovat kelvollisia kaikenlaisen riistan ajoon, kutsutaan nimellä heirers." Heirei on nimensä mukaisesti "ahdistaja", kaiken viljan koira, ja vasta myöhemmin Siitä tuli harrier, jäniksen ja ketunkin ajaja.

Mutta kenet ei sekään ole beaglen vanhin nimitys. Vuonna 1306 kuningas Edward 1 oli komentanut metsästäjänsä Essexin metsiin koirineen, joita mainittiin kolmenlaisia, Niistä "berteletoilla" näyttää tarkoitetun beaglejä. Viimeistään tästä ajankohdasta taaksepäin joudutaan yhä syvemmälle historian hämärään. Mutta ajaahan beagle hämärässäkin, miksei sitten historian hämärässä

Jää siis tietämättä beaglerodun kehityksen alkuajankohta. Kehittyikö beaglen tyyppi juuri päättyneen vuosituhannen alkuvuosisatoina Englannissa vai oliko se mukana jo niiden mannermaan koirien joukossa, joita tuotiin brittien saarelle luoteis- ja lounais-Ranskasta, alueilta jotka kuuluivat pitkään Englantiin.

Beaglen nimityksistä kenet(ty) ja beagle on esitetty erilaisia selityksiä. On monta vahvaa syytä uskoa nimien tulevan vanhanaikaisesta ranskan kielestä. Beagle-nimen alkumuoto merkitsee pientä ja vähäpätöistäkin. Mikäpä siinä: pienen ajokoiran pieni nimi. Mutta niin kuin joku on sanonut: pieni ajokoira jolla on suuret ominaisuudet.

PSä