Uusi ajuri

Aiheet jotka eivät sovi muiden katekorioiden alle.

Valvojat: Titi Rolin, ansa

Vastaa Viestiin
Jussi H
Viestit: 67
Liittynyt: Pe 14.10.2005 15:49
Paikkakunta: Joutseno

Uusi ajuri

Viesti Kirjoittaja Jussi H »

Moi.

Miulla olisi tarkotus hommata uutta pentua Raikun kaveriksi. Mitä mieltä olette ajankohdasta? Raikulla ikää 8-vuotta.
Toinen asia askarruttaa mieltä, löytyiskö raikulle narttua, ainahan oman koiran jälkeläinen olisi mukavin vaihtoehto, vaikkakaan en ole koiraa hirveämmin kokeissa käytellyt. Raikulla haku hyvää, mutta ajurina vähän tiukan vikaa, ajot sujuu kuitenkin hyvin.

T:Jussi Hynninen
ona
Viestit: 4
Liittynyt: Pe 30.09.2005 14:37
Paikkakunta: Mustasaari

Viesti Kirjoittaja ona »

Mielestäni ikäeroa on koirilla ainakin tarpeeksi, toinen on selkeästi vanhempi ja arvoasteikossa ylempänä kuin pieni pentu. Jos siis toisen uroksen aiot ottaa, niin minun kokemuksieni mukaan kunnon ikäero ainakin vähentää mahd. arvoasteikkokiistoja.

Miksi oman koiran jälkeläinen on mukavin vaihtoehto?
Mielestäni koirien pennuttamista pitäisi harkita vähän enemmän rodun kannalta. Onko koirallani jotain uutta annettavaa rotuun? Onko koirani keskitasoa parempi rotunsa edustaja?
Mielestäni metsästyskoirissa näkee liian paljon yhdistelmiä, joissa ihan kiva narttu ilman kummoisiakaan meriittejä astutetaan läheltä löytyvällä uroksella, joka on omistajansa mukaan hyvä ajuri, mutta ei varsinaisia meriittejä löydy sieltäkään.
En nyt tarkoita, että Jussi H:n koira olisi tällainen. Tulipa vain yleisesti mieleen pennuttamisesta.

Ja voisipa tässä heittää ilmaan kysymyksiä kasvattajille: millä perusteilla valitsette jalostukseen käytettävät nartut ja urokset? Raaskitteko jättää astuttamatta itselle jätetyn nartun, jos se ei olekaan laadultaan tarpeeksi hyvä? Uroksen omistajat, valitsetteko tarkkaan mille nartuille urostanne annatte? Vai annatteko käyttä urostanne mille tahansa nartulle?
Jussi H
Viestit: 67
Liittynyt: Pe 14.10.2005 15:49
Paikkakunta: Joutseno

Viesti Kirjoittaja Jussi H »

Moron!

No, en tullut ajatelleeksi asiaa ihan tuolta kannalta ja kannanotossa oli vinha perä, tottahan nuo jalostukselliset puolet on tärkeämpiä, kuin "mutu"-tuntuma.
Pari juttua jäi kuitenkin vaivaamaan: Miksi koira vihaa älyttömästi lapsia? Tietääkseni eivät(ainakaan omat) ole kiusanneet? Jos puuttuvat koiraan, se puree...
Harkinnassa ollut jopa rodun vaihto, kun muutamaalla tuttavalla on ajokoira, ne eivät tunnu välittävän tenavista mitään, mutta anoppilan koira(beagle), sekä
oman koiran kasvattajan koira eivät tunnu tykkäävän lapsista nekään?
Minkälaisia kokemuksia muilla, onko beaglet yleensä vähän ärhäkämpiä luonteeltaan?

T:Jussi Hynninen
ona
Viestit: 4
Liittynyt: Pe 30.09.2005 14:37
Paikkakunta: Mustasaari

Viesti Kirjoittaja ona »

Lapset ja koirat on aikalailla tottumuskysymys.
Ja mielestäni koiran täytyy olla aikalailla tervepäinen, että tulee toimeen lasten kanssa niihin totuttuaan.
Meidän nyt 11-vuotias Riku (Prihan Riku) on aina tullut toimeen mainiosti lasten kanssa. Käynyt pesaisemassa naaman ohimennen ja sen jälkeen pysynyt visusti pois lasten ulottuvilta.
Ihanteellista olisi, että koira väistäisi lapsia, jos tuntee olonsa niiden seurassa tukalaksi. Eikä suinpäin napata kiinni.
Luonteeltaan arka tai varauksellinen koira voi kokea pelkästään lasten äkkinäiset liikkeet ja kovan, usein kimeän äänen uhkaavana. Samoin lasten tapa jäädä tuijottamaan koiraa silmiin, voi tuntua koirasta haasteelta ja ärsyttää sitä. Joten koiran "lapsiviha tai -pelko" ei välttämättä ole seurausta lasten kiusaamisesta.
Oma koirani, göötti Pirkka, on aivan mahtava 1-vuotiaan poikamme kanssa. Ei ole moksiskaan jos vähän kovakouraisemmin nyitään karvoista, korvista tai hännästä. Mutta vähän isommat lapset, jotka tuijottavat sitä, saa aikaan uhkaavan ärähdyksen, jonka jälkeen tilanne laukeaa ja koira poistuu paikalta.
Sisällä lauman kanssa elävä koira tottuu usein helposti lapsiin, jos sille näytetään koko ajan, että lapset ovat sitä ylempänä arvoasteikossa ja koiran lapsiin kohdistuvaan isotteluun puuttuu laumanjohtaja(t) välittömästi. Samoin koiralle on turvattava sen oma rauha, lapset eivät saa missään tapauksessa häiritä koiraa sen syödessä tai maatessa omalla paikallaan.
Jussi H
Viestit: 67
Liittynyt: Pe 14.10.2005 15:49
Paikkakunta: Joutseno

Viesti Kirjoittaja Jussi H »

Raikulla ärähtely voi tosiaankin olla sitä oman-alueen vahtimista, tai toisaalata hiven mustasukkaisuutta, mutta kummaa on ettei sitä ärähtelyä saanu pois. Anopin koiraan palatakseni, se tottui lapsiin ja suorastaan nauttii nykyään niiden seurasta! No, opitaan nyt elämään tämän kanssa ja eikun uutta kiikariin, kuhan löytyy sopiva!

T:Jussi Hynninen
Henkka mies man
Viestit: 401
Liittynyt: Ti 27.09.2005 7:18
Paikkakunta: Laukaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Henkka mies man »

Meillä on lapset poika 4v ja tyttö 6v. Beagle uros 1v 4kk. Koira on melkein aina sisällä. Toimeen koira tulee lasten kanssa hyvin. Koira väistää painostavat tilanteet. Jos koira on väsynyt esim. metsäreissun jälkeen niin se ei siedä pojan liian läheistä rutistelua ja korvien nypräystä. Asia hoituu matalalla urinalla ja lapsi tajuaa tilanteen. Lapsille on opetettu, ettei lepäävää koiraa saa häiritä ja koira tavallaan huolehtii myös itse asiasta. Kun tarpeeksi on melua niin se hakeutuu rauhallisimpaan paikaan ja kuorsaa. Molempia lapsia on vähän näykännyt siinä vuoden ikäisenä. Molemmat tilanteet samanlaisia, joissa koira ja lapset sängyssä peittojen alla "painimassa". Jotenkin sitten koira jää sellaiseen puristukseen, ettei pääse pois kuin rähähtämällä ja samalla hampaat hieman kosketti ihoa. Vähän kuin leikki menee liian pitkälle. Molemmista kerroista koira sai kunnon nuhteet. Noiden kahden näykkäyksen jälkeen ei ole ollut ongelmia. Minusta koiran pitää sietää kyllä lapsia hyvin, että toimeen tulee. Herkästi ärähtelevä koira on lapsista kiva kiusata ja ärinää piisaa. Joskus sitten koira kurittaa kunnolla kun tilaisuus tulee. Ainoastaan pakon edessä ärähtävä koira saa lapsen säikähtämään ja ottamaan etäisyyttä. Sama asia jos aikuinen koko ajan komentaa lasta niin teho heikkenee verraten harvemmin komentamiseen. Koirien ja lasten kanssa toimiii hyvin ns. ohjaaminen pois kiristyvästä tilanteesta. Monesti koira menee itse lasten leikkiin mukaan ja kuskaa esim. pojan pikkuautoja ympäriinsä kun poika päristää niillä matolla. Lasten lelujen pureminen on pentuvaiheessa selvää, mutta maltilla siitä selviää. Aina kun kotona on joku koiran kanssa, niin koiralla on vapaus liikkua joka huoneessa vierashuonetta lukuunottamatta. Kun jää yksin niin pesutilojen ja makuuhuoneiden ovet on kiinni. Koiran tila rajautuu tupakeittiöön ja kodinhoitohuoneeseen.

Koiran kanssa opetin pienestä alkaen "sievän puremisen" ja makupalan ottamisen. Lapset haluaa monesti antaa koirille makupalan tai ruuan ja nopeasti käden pois vetäisevä lapsi kertoo koiralle arkuudesta ja antaa koiralle pisteen vallan suhteen. Lasten on hyvä ruokkia koiraa aikuisten valvonnassa, jotta koiralle selviää arvoasteikko helpommin. Puremista voi opettaa makupalaa nyrkissä pitämällä ja antaa pennun haistella kättä, mutta ei purra. Eli vähän opettaa malttia. Samaa pitää tehdä myös siten että makupala on lapsen kädessä. Muutenkin ruuan kanssa arvojärjestys muotoutuu helposti. Lapsia on hyvä pitää myös mukana koiran huollossa, jotta se oppii lapsen koskemiseen. Kynsien leikkuut, korvien ja hampaiden tarkastukset, punkkien irroitukset tms. Lasten on hyvä antaa olla koiran kanssa paljon sallia niiden leikkiminen ja hoitaminen. Kuitenkaan ei saa unohtaa koiralle luontaisia vaistoja rikkovaa käytöstä. Esim. sallia kiusaamista, turhaa alistamista, tuijotusta tms. Meillä koira "omii" ainoastaan jäniksen käpälän ja sen se saakin tehdä, suorastaan pitääkin.

Arvojärjestyksessä minun sänky on sellainen mihin koira ei tule kun se on auki ja itse makaan siellä. Sohvalla tai muualla koira makaa sitten kainalossa. Monesti koira nukkuu lasten sängyn päädyssä, ikään kuin vartioiden. Oven käydessä kun kaikki perheenjäsenet on kotona saa aikaan koiran murinan ja haukkumisen.

Minun kokemukset beaglen sopivuudesta lapsiperheeseen on ERITTÄIN positiiviset.
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-
antti1979
Viestit: 127
Liittynyt: Pe 23.09.2005 7:50
Paikkakunta: Laukaa
Viesti:

Viesti Kirjoittaja antti1979 »

Meillä meillä poika 9 kk ja Ira-koira 1,5 vuotta. Ira oli noin 10 kk ikäinen kun tultiin käärön kanssa sairaalasta kotiin. Vein lapsen heti toiseen huoneeseen että Ira pääsi tervehtimään pitkään sairaalassa ollutta äitiä. Kun tilanne oli rauhoittunut alettiin tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Ensin varovaista nuuhkimista ja ihmettelyä että mikäs kumman mini-mies tuo on.

Yritettiin huomioida alusta asti molempia. Eli kun toinen hoiti lasta toinen rapsutteli Iraa. Jos Ira meinasi käydä liian tuttavalliseksi kiellettiin tiukasti. Ira hyväksyi uuden tulokkaan todella helposti.

Nykyään Ira ja poika on parhaimmat kaverit. Ira kantaa pojalle leluja ja kumpikin painaa rinnakkain ympäri taloa. Kertaakaan leikki ei ole mennyt niin rajuksi että pojalle olisi käynyt jotain. Eikä Ira ole kertaakaan hermostunut vaikka vähän korvista ja hännästä on vedetty. Jos ollaan jossain käymässä ja Ira on jätetty yksin niin kotiin tultaessa ensimmäisenä tervehtii poikaa. Osoittaa selvästi että kaveria on ollut ikävä.

Itse olin hieman epäileväinen miten yhteiselo pienen lapsen ja nuoren koiran onnistuu mutta epäilin suotta. Kaikki on mennyt todella loistavasti.
tainak
Viestit: 2
Liittynyt: Ti 04.10.2005 17:42
Paikkakunta: Pyhäjärvi

Koirat ja lapset

Viesti Kirjoittaja tainak »

Heips
Kyllähän se tuo lasten ja koirien yhteiselo voi joskus olla hankalaa. Itselläni on kokemuksia useamman koiran totuttamisesta lapsii. Ei ole kertaakaan ollut mitään ongelmia. Olen tehnyt koirille selväksi heti kättelyssä, että lapset on niitä ylempänä ja tietysti neuvonut lapsia, että miten koiria kohdellaa. Onhan olemassa ns. sairaita koiria, jotka ei totu lapsiin vaikka kuinka yrittäis. Se lapsi kammo tai halu alistaa lapset ei välttämättä poistu ikinä, silloin on vain pidettävä koira ja lapset erillään tai pahimmassa tapauksessa lopettettava koira. Koira kyllä saadaan vihaamaan lapsia tosihelposti. Minun tuttavalla oli tossa kesällä n. 4kk ikäinen pentu, mikä oli ollut todella paljon lasten kanssa eikä ollut vihainen, mutta kerran se oli joutunut yhden 5 v. lapsen kiusaamaksi, lapsi ei ollut antanut sen olla ruahassa ja tehnyt kaikkea sellaista, että oli saanut pennun aina säpsähtämään. Ton kokemuksen jälkeen pentu murisi kaikille lapsille, tällähetkellä sen luottamus lapsia kohtaan on ainakin vähän palannut, mutta voi olla ettei siitä ikinä tule ns. varmaa koiraa lasten suhteen, vaikka ei kait sellaista varmaa koiraa taida ollakkaan onhan kyse kuitenkin luontokappaleesta.
Hyviä metsästys reissuja kaikille ja muutenkin kivaa syksyä
T:TainaK
Remu
Viestit: 107
Liittynyt: La 28.01.2006 13:47
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Remu »

Moro
Meidän Remumme on nyt huhtikuussa 5-vuotta täyttävä narttu. Perheeseemme kuuluu minun, koiran ja vanhempien lisäksi kolme itseäni nuorempaa poikaa, siis pikkuveljeni. Nuorin meni nyt ensimmäiselle luokalle ja vanhin on seitsemännellä luokalla. Koira tulee hyvin toimeen kahden nuoremman kanssa. Pikkumiehet eivät koiraa ärsytä, toisinaan leikkivät sen kanssa lelua heittämällä, jos koira leikkimään innostuu. Vanhin pojista taasen tuppaa ärsyttämään ja kiusaamaan koiraa, vaikka kuinka koitan ojentaa. Koira ei välitä, vaikka sitä silittäisi sen syödessä kupista ruokaa tai sen nukkuessa, mutta jos pureksii siankorvaa lattialla ja sitä yrittää joku koskea, alkaa murisemaan.
Koira ei myöskään ole moksiskaan kun pikkumiehillä on synttärit ja talossa vipeltää omien lasten lisäksi esim. kuusi vierasta pikkumiestä. Tottunut pienestä pitäen. :wink:
silverbel
Viestit: 159
Liittynyt: Ke 01.02.2006 13:40
Viesti:

Viesti Kirjoittaja silverbel »

Mun mielestä ikä ero on juuri hyvä! Uusi pentu varmasti ooppi ainakin kunnioittamaan Raikua..
Beagle Bella
Vastaa Viestiin