MLS testaus ja tulokset

Aiheet jotka eivät sovi muiden katekorioiden alle.

Valvojat: Titi Rolin, ansa

annie
Viestit: 299
Liittynyt: To 22.09.2005 18:57
Paikkakunta: Ristiina

Viesti Kirjoittaja annie »

Monen koiran tiedät joutuneen lopettamaan "työuransa" lonkkien takia beagleissa tai sen olleen syy työtehtävästä luopumiseen? Minä en tiedä yhtään, mutta useita sellaisia, joilla ura on ollut katkolla ristisiteiden, ihottumien ja muiden tulehdusvaivojen takia.
Lonkkadysplasian vastustaminen on yksi vanhimmista järjestäytyneistä sairauden vastustamismetodeista. Esim. Saksanpaimenkoiralla sitä on tehty 50 vuotta. Tulokset eivät kylläkään edelleenkään näytä siltä, että jalostukseen on saanut käyttää vain raja-arvot täyttäviä yksilöitä. Sielläkin on onneksi siirrytty käyttämään indeksipohjaista ajattelua, eli puun sijaan katsotaan koko metsää. Hyvälonkkaisen suvun yksittäinen heikompi "kirjain" kun on selvästi fiksumpi jalostusvalinta kuin huonon lonkkasuvun yksittäinen A tai B.
Myöskään luonto ei kaikessa viisaudessaan osaa tuottaa pelkkää A-lonkkaa. Esim. susissa on pienessä otannassa todettu olevan jo nuorella iällä arthrosista ja koiramittarilla mitattuna "viallista" lonkkaa. Pitää kaivella se Kanadassa tehty tutkimus esille, niin pääsette lukemaan...


Paljon on niitä koiria, jotka on näyttelykehissä ahdettu väkisin mittaan, vaikka silmä sanoo selvästi, että korkeutta on selvästi liikaa. Useamman sellaisen olen itse nähnyt ja monta muuta kuullut toisten kertomana.
Yksi selvästi (kuulopuheiden perusteella) lisääntyvä ongelma on synnytysvaikeudet. Se kertoo monesti (ei aina) perustavaa laatua olevasta ongelmasta, sillä elinvoiman hiipuminen näyttäytyy ensimmäisenä kaikessa lisääntymiseen liittyvässä.
Paljon saa myös lukea vakavistakin ruoka-aineallergioista. Joskus mietin, onko kyseessä omistajan hysteria, vai todellinen tilanne. Olipa yksittäistapauksissa asia niin tai näin, on hälyttävää, että asia tupsahtaa esiin lähes joka paikassa, missä beaglesta puhutaan.
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

No ihan samalla asialla ollaan, käyttöterveydestä kun puhuin niin tarkotan juuri sitä ettei se kirjain määritä kykeneekö koira rodunomaiseen käyttöön. Lonkkien tarkastaminen oireettomalta beagleltä kun minun mielestä on vähän sama kuin heittäisi rahaa kaivoon mutta saahan niitä toki tutkia. Otin vaan lonkat esimerkiksi kun sinulla Anne oli prosentit tuosta MLS:stä. Edelleenkään kun se MLS kantaja ei ole sairas, ja todennäköisyys parittaa tutkimaton kantaja toisella tutkimattomalla kantajalla on aika pieni. Kahden kantajan parittamisessa n. 1/4 on sairaita, 2/4 kantajia ja 1/4 terveitä. Periytyy varmaan kuten flatin resessiiviset värit (maksanväri ja keltainen).

Lehdessä oli esimerkki Jöötin jalostuskäytöstä Ruotsissa. Siinä ei kai käynyt selville nartun status mutta kyllä on liioittelua jos pentulistalle ei pääse sillä että nartun status on puhdas ja uroksen tutkimaton... Mutta ruotsalaisilta tämmöinen on helppo uskoa.
KeijoN
Viestit: 770
Liittynyt: Ti 04.10.2005 11:57
Paikkakunta: Laukaa

Viesti Kirjoittaja KeijoN »

Olaville kiitokset !! lohdutuksen sanoista.
Pitöisiköhän ottaa vähän preikkiä, kun rupee omat kirjoitukset jo naurattamaan.
KeijoN
Viestit: 770
Liittynyt: Ti 04.10.2005 11:57
Paikkakunta: Laukaa

Viesti Kirjoittaja KeijoN »

Minä olen sitten ainutkertanen tapaus, kun olen joutunut lopetuttamaan koirani ennen täyttä ikää ristisidevammojen takia.
Vaikka köyhä onkin, mutta kyllä mulla sen verran rahaa on, että olisin pystynyt leikkauskulut maksamaan, että se siitä.
Käytän kuiteskin aina tallaisissa tapauksissa asian tuntemusta hyväksi , kuten lääkäriä.
En ole yöuniani menettänyt.
Yhdeltä oli kokonaan poikki ja kahdella pahasti "vammautunut."
Olen ollut kylläkin kuin hyeena, näissä vikojen ja sairuksien etsimisissä, mutta nyt se on meikeläisen kohdalta ohi.
Ei sen puoleen, olen kylläkin tästä tykänny, vaikka henkilösuhteet on ollut joskus vaakalaudalla.
Vähän kuin poliisihommat, kun poikani joutui naapuriaan sakottamaan ylinopeudesta, niin naapuri vaan viksuna tokasi; hyvin hoidettu.
Viimeksi muokannut KeijoN, Su 04.09.2016 14:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
annie
Viestit: 299
Liittynyt: To 22.09.2005 18:57
Paikkakunta: Ristiina

Viesti Kirjoittaja annie »

Avoin tiedonkeruu, ilman väkisin väännettyjä raja-arvoja on hedelmällisin keino tiedon kartuttamiselle. Raja-arvojen asettaminen arvauksen tai jonkun muun rodun tilanteeseen perustuen ei palvele beaglea. Liputan siis kautta linjan tiedon kartuttamisen puolesta. Kaikki tieto on loppujen lopuksi yhtä tärkeää. Esim viimevuosina paljon puhtun ristisideongelmien kohdalla tiedonkeruu olisi ensisijainen toimi, jotta olisi riittävästi materiaalia sen todentamiseksi, näyttäytyykö vika oikeasti periytyvänä vai onko kyseessä vain huono tsägä.
Edelleenkään kun mitään yksittäistä vaivaa/vikaa/sairautta ei ole tutkittu beaglessa siinä mittakaavassa, että pähkäilyn lopputulema olisi juurikaan arvausta veikeämpi.

Arvauksien kohdalla ollaan jo nähty sellaisia ylilyöntejä, ettei sellaisiin olisi tulevaisuudessa varaa...
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

En ole koskaan omistanut, kasvattanut taikka jalostukseen käyttänyt ylikorkeaa koiraa joten en näe kokoa ongelmana.

Kasvattajana totean että pienikokoiselle koiralle ihannekorkeuden (33-40 cm) liikkumavara on niin suuri että siihen väliin ne koirat pitäisi saada helposti mahtumaan. Jos koko on rotujärjestön mielestä ongelma niin aina voi tehdä paimenkirjeen ulkomuototuomareille. Mutta ulkomuototuomarit ei ole (tai harvoin on...) beaglekasvattajia eli ei tämä taida ainakaan ulkomuototuomareiden ongelma olla.

Mitataanko koiria? Päätykö tulos arvostelulomakkeeseen? Tallennetaanko aina tietokantaan -> mihin perustuu väite ongelmasta koossa? Tarkistin 40 senttisen uroksen jälkeläiset, kenelläkään ei kokomerkintää. Ei edes sillä jolla näyttelykäyntejä yli 20 kpl.
Viimeksi muokannut Corner, Ti 06.09.2016 10:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

Tasapuolisuuden vuoksi tarkistin yhden mettäpuolen uroksen jälkeläiset (2 näyttelykäyntiä, 40 ja 41 cm) ja sen yli 70 jälkeläistä. Mittaustuloksia ei ollut oikein kellään mutta ne muutamat joista mittaustulos oli, olivat 39,5 cm - 41 cm.

Eli nyt kysymyksiä rotujärjestölle: eikö mittaustuloksia enää tallenneta vai eikö niitä arvosteluista löydy...? Nyt tulee itku jos se mitta kaivetaan esiin vasta sitten kun vaikuttaa isolta, sittenkin osa tuomareista vielä "runnoo" koiran mittaan? Oikeesti?

Ja tuomarihan saa tehdä mitä haluaa, rotumääritelmässä on ihannekorkeus eikä raja-arvoa.
annie
Viestit: 299
Liittynyt: To 22.09.2005 18:57
Paikkakunta: Ristiina

Viesti Kirjoittaja annie »

Suora lainaus Beaglen voimassa olevasta JTO:sta:

"Selvästi merkittävin ongelma beaglella näyttää olevan ylikorkeus. Vuonna 2007 toteutettuun omistajakyselyyn vastanneista uroksen omistajista 30% ilmoitti koiransa olevan joko ylikorkea tai ainakin korkeuden ylärajalla. Näyttelytulosten perusteella ylikorkeita koiria on kuutisen prosenttia."

Olen viimeisen 25-vuoden aikana seurannut lukemattoman määrän beaglekehiä ja niissä esiintyneitä koiria, niin uroksia kuin narttujakin. Väkisin mittaan ahdettuja koiria on tällä otannalla kymmeniä ja vielä enemmän niitä, jotka ovat todettu ylikorkeiksi. On myös useita ylilyöntejä, joissa umt ei ole mitannut eikä piitannut koira koosta lainkaan. Usein on ollut niin, että tällainen ylikorkea koira on muuten ollut ulkomuodolliselta laadultaan keskitasoa parempi ja siksi umt:lle on saattanut olla vaikeaa tehdä isoa päätöstä koiran hylkäämisestä koon takia. On toki myös umt:ta, jotka ovat selvästi kiinnostuneita myös koirien koosta, eli tämä isojen koirien tilan katsominen läpi sormien ei ole systemaattista.
Myöskään minä en ole käyttänyt ylikorkeita, eikä vielä ole sellaisia kasvatteihin pukannut, mutta kyllä siellä on useita sellaisia, joilla ei ole varaa olla yhtään isompia. Käyttämäni narttusuku on ollut useita sukupolvia korkeitaan keskikokoisia ysilöitä, yleisimmän mittatuloksen ollessa 35-36cm. Myöskään tuon narttusuvun urokset eivät ole olleet erityisen kookkaita, vaan edustaneet ennemmin keskikokoa.

Onko mitään muuta "vaivaa", josta olisi näinkin varma tieto yli 5%:n esiintymistaajuudesta?
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

Jos rotumääritelmässä on ihannekorkeus, niin voiko koiraa edes hylätä säkäkorkeuden vuoksi? Tyypistä koiran voi hylätä ja varmasti jos kokoa on ihan liikaa niin toki se tyyppiin vaikuttaa mutta ihan samalla linjalla ei beagleä voi arvostella kuin suomenajokoiraa. Ja jos koosta koira saa hylätyn niin eihän se mikään jalostuskäytön este ole. Jalostaminen ja näyttelyt on ihan eri juttu, itse asiassa hyvinkin kaukana toisistaan...

Ihan tuoreeltaan varma tieto: nuori koira, jolla päässä poimuja ja ryppyjä. Rotumääritelmä sanoo: ei ryppyjä eikä poimuja. Mitä koiralla on näyttelyistä neljän käyntikerran jälkeen? Serti ja varaserti, kyllä vaan :lol: Ja tässä koirassa vika on kostautunut pahimmalla mahdollisella tavalla eli runsaan nahkan myötä sisäänpäin kääntynyt luomi (entropium) joka piti leikata kun vaiva niin koiraa häiritsi. Kun tuo koira menee mittaan oikein hyvin ja sertikin on, niin toivon ettei kukaan ole niin ... että kuvittelee sen olevan huippuhyvä jalostuskoira...
Viimeksi muokannut Corner, La 07.10.2017 9:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

Siitosuroslistan koirat ovat keskivertoa parempia ja aiemmin esitinkin toiveen että niille voisi laittaa esille säkäkorkeuden (ja MLS statuksen). Kävin sitten kaikki koirat läpi ja koska mittaan runnomista tiedetään tapahtuvan, laitoin joka koiralta sen korkeimman kirjatun lukeman. Joillain ei tietokannassa korkeutta lainkaan vaikka näyttelykäyntejä reilustikin... näyttelykäyntien määrä on siis myös listalla:

1832 FI50725/11 Kuopusmaa Romun Arska......... -/1
1750 FIN29876/08 Pohjankartanon Paatu.............. 40/1
1774 FI30829/10 Hamitan Jeri.............................. 39/1
1786 FI31028/09 Huuhkajan Eino.......................... 41/3
1855 FI53109/11 Ruka-Ahon Raiku..................... 38/5
1817 FI17899/12 Isoahon Emppu........................ -/1
1875 FI20848/14 Skredbekkens Bopi.................. -/1
1682 FIN56367/07 Repokasakan Rölli..................... 41/3
1718 FIN29877/08 Pohjankartanon Pauha.............. 41/8
1795 FI35162/10 Astalan Tuutti........................... 39,5/30
1895 FI15695/11 Turolan Rendi........................... 41/3
1743 FIN29364/08 Astalan Punttipate..................... 39/12
1750 FI22262/09 Hamitan Hemppa...................... 40,5/8
1790 FI35158/10 Astalan Sälli............................... 40/19
1877 FI29858/13 Highway’s Fellow...................... -/2
1848 FI27773/11 Kuopusmaa Jytky..................... 38/12
1706 FIN54293/07 Hautapakan Hopo....................... 40/2
1733 FIN42496/07 Soramaan Eetu........................... 37/2
1769 FIN25656/07 Jäniksenhaukun Oliver............... 41/14
1860 FI32865/13 Ruka-Ahon Hero......................... -/18
1771 FIN16119/08 Huuhkajan Niilo.......................... 39/4
1808 FI44835/10 Aurinkoahon Sen Aika Näyttää -/12
1841 FI39364/12 Huuhkajan Aksu......................... 41/2
1871 FI32254/10 Ala-Anttolan Ropi...................... -/2
1692 FIN29363/08 Astalan Pelimerkki.................... 39,5/18
1763 FIN18665/07 Ferdinand................................... 40,5/10
1808 FI24028/12 Astalan Voima........................... 40/6
1849 FI33016/11 Ajo............................................... 40/8
1859 FI53111/11 Ruka-Ahon Romus..................... 40,5/17
1815 FI48937/09 Blackpepoon Be Cooper.......... 38,5/24
1872 FI29077/11 Isoahon Dalton........................... -/1
1729 FIN44971/07 Viitakorven Lutu....................... 41/3
1725 FIN33451/07 Myllytuvan Reino...................... 36/2
1802 FI31029/09 Huuhkajan Eka......................... 39/3
1812 FI49508/09 Reni............................................ 40,5/3
1887 FI16344/13 Konttikuusen Elmo................. 39/2
1740 FIN16121/08 Huuhkajan Noppe....................... 40/20
1775 FI23497/10 Eräsoinnun Pilkku...................... 39/17
1820 FI53258/09 Astalan Raknarok.................... 40/11
1856 FI11271/09 Eräkaveri Bosse....................... 39,5/2
1836 FI40139/11 Jeppe................................... -/2
1852 FI18432/12 Kuopusmaa Romun Aatu........ 40/1
1854 FI32171/13 Kuopusmaa Sisu...................... -/8

1767 FIN25388/08 Pikkumäen Parooni.................. 40/4
1896 FI25853/14 Papinniemen Mora.................. -/2

1766 FIN41532/07 Rentun Eemeli.......................... 39/2

Olen todella hämmästynyt tuloksista...
annie
Viestit: 299
Liittynyt: To 22.09.2005 18:57
Paikkakunta: Ristiina

Viesti Kirjoittaja annie »

Tuo onkin tosi vaarallinen tapa ilmaista haluttu koko...ihanne.
Se antaa valtavan harkinnanvaran ulkomuotoarviointiin. Eikä tarvitse miettiä, miksi noita yli 40cm koiria tupsahtelee kun sieniä sateella.

Mikä on tuo hämmästyksesi aihe?
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

Että on jo noin paljon noita jotka on "maksimissa" ja noin paljon noita jotka jo siitä ylikin. JTO:n materiaalin kyselyhän on jo liki 10 vuotta vanha, tämä siitosuroslista ei ainakaan anna toiveita että tilanne seuraavassa kyselyssä olisi yhtään parempi...

Haloo kasvattajat, nyt hereillä siellä! :roll:
annie
Viestit: 299
Liittynyt: To 22.09.2005 18:57
Paikkakunta: Ristiina

Viesti Kirjoittaja annie »

En tiedä, mutta arvelen, että se negatiivinen "glangi", jota pukkaa keskikokoisia tai niitä pienempiä koiria kohtaan näyttelyissä, on tarttunut myös harrastajiin. Esim omat 35-36cm nartut on "tuomittu" pienikokoisiksi, vaikka todellisuudessa ne ovat ihannekoon keskikokoa, eli hyvinkin toivottua mittaa korkeudestaan.
Samaa kärsivät urokset, jotka ovat 37-38 cm kokoisia, "pieniä uroksia" :) .
Tosiasiassa sellaisia pitäisi suosia voimallisesti, jos ne muuten ovat kelpoa materiaalia jalostukseen.
jukka6
Viestit: 117
Liittynyt: Ma 03.03.2008 20:03
Paikkakunta: Kokkola

Viesti Kirjoittaja jukka6 »

Mikä on noiden listan koirien todellinen korkeus,nuo on näyttelyissä mitattuja tuloksia ja kun tiedetään minkälaista pelleilyä nykyään näyttelyt on,saman koiran korkeus vaihtelee viikon sisällä 4-6cm tuomarista riippuen,niin ei pitäisi noista numeroista vetää mitään johtopäätöksiä eikä tehdä mitään ratkaisuja noiden perusteella.

Tuossa listalla olevan meidän koiran kohdalla mitattu korkeus on lähellä totuutta mutta uskonpa että monen muun koiran kohdalla ei.

Ennemmin pitäis olla huolissaan kun raahataan entisen neuvostoliiton alueelta koiria tänne,tiketit ja passit on ja titteleitä riittä mutta mikä on totuus,mistä lähtien venäläisiin on voinnu luottaa?
Corner
Viestit: 722
Liittynyt: Ti 27.11.2007 14:55

Viesti Kirjoittaja Corner »

Ajan kanssa niille olisi voinut kyllä keksiarvojakin laskea mutta ajattelin ettei se ole tarpeellista - siellä kun joka tapauksessa on niitäkin joilla mittaustulos puuttuu kokonaan vaikka näyttelykäyntejä yhdellä 18, toisella 12. Siksi mietinkin josko osa olisi tietokantaan tallentamatta?

Jos kasvattajalla itsellään on mitta niin mistä kohtaa se mitta kuuluu ottaa? Joskus näyttää siltä että mitta on niskassa ja joskus selässä, silti väitän että umt ottaa sen aina samasta paikasta... Tosin koiran käytöksellä mittauksen aikana on vaikutusta...

Ja Annea komppaan, luulenpa että trendi on se että mitta kaivetaan esiin sen "pienen" eli erinomaisen kokoisen koiran kohdalla.
Vastaa Viestiin