Julle vähät välittää

Aiheet jotka eivät sovi muiden katekorioiden alle.

Valvojat: Titi Rolin, ansa

Vastaa Viestiin
timkil
Viestit: 302
Liittynyt: Ma 06.09.2004 19:50
Paikkakunta: Lieto

Julle vähät välittää

Viesti Kirjoittaja timkil »

Jullen tarhan vieressä vierailee milloin ketäkin. Usein kauriita, joskus kettu, tällä kertaa rusakoita.
Kauriita tai kettuja Julle ei noteeraa muutenkaan, rusakoista on sentään malliksi metsästysreissuilla kiinnostunut. Mutta kun pitkäkorvat tulevat pihapiiriin tai vastaan iltalenkillä, saavat ne olla rauhassa.
Tänä aamuna rusakot pinkoivat kiimajuoksuympyröitään niin, että olivat lähimmillään vain metrin päässä Jullen aidasta. Silloin piti vähän komentaa niitä sivummalle. Mutta muuten saavat Jullen puolesta rauhassa puputtaa suorakylvetyn kauran orasta niin paljon kuin haluavat.

Kuva

Julle ei ole poikkeus. Jokainen koirani on iän myötä muuttunut sellaiseksi, että hihnassa päivälenkillä kuljetettaessa eivät jänikset kiinnosta. Tuntuu kummalliselta, että sama koira vetää hulluna rusakon yöjäljille silloin, kun talutan sitä metsästysreissulla autolta irtilaskupaikkaan.

Mahtaako muilla olla samanlaisia kokemuksia?

Timo K.
Timo Kilpeläinen
imppa
Viestit: 231
Liittynyt: Ke 25.10.2006 16:01
Paikkakunta: Kajaani

Viesti Kirjoittaja imppa »

Julle on fiksu koira kuten beaglelle kuuluukin. Kun aikanaan muutin kaupunkilaiseksi maaseudun rauhasta, niin silloin beagleni Jussi ensimäisillä lenkeillä meinas intoilla kaupunkilaisjänisten ja rusakoiden perään, mutta muutaman neuvottelun jälkeen saivat city-elukat olla rauhassa. Tämän jälkeen Bopi on jo kolmas kaupungissa lenkkeilevä beagle, eikä näistä yhtäkään ole tarvinnut juuri neuvoa tässä asiassa. Muutama viikko sitten aamulenkillä törmäsimme viiden rusakon porukkaan, jotka kiiman huumassa eivät juuri koiraa väistäneet. Bopi vilkaisi säntäilijöitä ja keskittyi jälleen lukemaan kadun varteen jätettyä koirapostia. Rusakot eivät näyttäneet kiinnostavan pätkääkään. Joskus käy mielessä sellainen kauhukuva, että kummassako päässä talutinta lieneekään se fiksumpi eläin.
Tero
Viestit: 380
Liittynyt: Ma 18.07.2011 11:16
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Tero »

-90 luvun puolivälissä ollut beagle oppi äitin kanssa lenkillä kulkemaan ihan nätisti, ei välittänyt oikein mistään muusta kuin lenkkeilystä. Mehtään kun lähettiin niin homma muuttui, kuten tuossa on jo aiemmissakin vastauksissa kerrottu. Samoin minulla ja isällä lenkkeillessä reagoi selvästi voimakkaammin hajuihin, joskaan ei nyt ihan höperöksi mennyt. Ihan selvästi vaikutti siltä, että koskaan ei äitin kanssa päässyt oikeasti jänön perään. Tykkäsii vain viipottaa sen kanssa lenkillä.

Nykyiset koirat mitä itellä ja isällä on niin molemmilla menee kuppi nurin kun näkee jänön tai saa hajuja nokkaan lenkillä. Ei oo kumpaakaan varsin koulittu tuosta tavasta pois. Itellä ollu ajatus, että viettiäänhän se siinä toteuttaa niin mitäpä minä sitä suotta kitkemäänkään.

Oma koira on ihan selvästi oppinut, että etenkin aamulla ja illalla on ihan erityisen kivaa kun on käryjä. On jo lenkille lähtiessään ihan selvästi kuumana ja kyttää oven vieressä olevasta ikkunasta jo pihalle kun kenkiä sidon jalkaan. Niin monesti on aiempina vuosina lähtenyt heti oven vierestä rusakko tai jänis pakoon, että jotain muistijälkiä on korviensa väliin jäänyt.

Uskoisin tilanteen olevan toinen jos oisin määrätietoisesti lenkkikamoissa kieltänyt jälkien kohdalla tyräilyä. Nythän siitä sitten kärsii ite "hintaa" kun yrittää koiraa pitää kesällä fillarilla kunnossa. Ei varsinaisesti osaa olla lenkillä vaan sielläkin vähän väliä hakee hajuja tiestä.

Määrätietosella kouluttamisella varmasti oisi saanu tilanteen toiseksi, vaan en oo tuon suhteen paljon nähnyt vaivaa.

Oisi ehkä kannattanu, mutta empä vaihtas mitään pois. Kiva on välillä pistellä hihnassa täysillä pitkin kylänraittia kun laulu raikaa.

Tuommosessa Jullen tapauksessa on kyllä hyvä kun ei möykä suotta.

Pari muuta tapausta tiedän kanssa, joita ei juurikaan kiinnosta kuin ihan nenän edestä karannut jänis lenkkeillessä. En kyllä tiedä, että onko niitä koulittu vai ei.
Jarde
Viestit: 121
Liittynyt: To 04.09.2008 11:25

Viesti Kirjoittaja Jarde »

meillä eka huuto rusakon perässä hihnassa 3kk :)
Ei eppukaan noteeraa oikein millään tapaa vaikka olisi näkö rusakko (viimeeksi pari viikkoa sitten). Mut auta armias kun lähetää metälle nii se vinkuminen alkaa jo puolessa välissä matkaa :lol:
Saati kun pysähdytään ja panta kaulaan silloin ei "miestä" enää näy. Nää on varmaan jotain "yläkerran" juttuja.
Varmaan tietää että ei pääse työmaalle niin mitä sitä suotta vouhkaamaan hihnassa :wink:
Emppu
Viestit: 22
Liittynyt: Ke 28.10.2015 21:05

Viesti Kirjoittaja Emppu »

Kyllä taluttimen toisessa päässä tarttee olla tervekätinen ihminen, ettei lennä nokallaan kyntämään tietä, jos vähänkin saa vainua jäniksestä lenkillä. Ja lenkin jlkeenkin käy kuumana, hinku olis valtava. Ei saa sijojaan, vaan on rauhaton ja yrittää karata joka raosta. Vielä seuraavana päivänäkin riuhtoo ja vetää sinne missä törmättiin jänikseen.
KeijoN
Viestit: 770
Liittynyt: Ti 04.10.2005 11:57
Paikkakunta: Laukaa

Viesti Kirjoittaja KeijoN »

Siitä on noin seitsemän vuotta aikaa, kun laskin Iitun aamulla ulos joka-aamusille tarpeilleen.
Siinä meinasi meikeläiseltäkin ennenaikaset tulla, kun säikähdin sitä hätähuutoo minkä se päästi, kun se lähti rusakon perään, joka oli siinä syömässä emännän kukkia.
Ei tommonen 1,20 cm. aita, joka ympäröi silloista tonttiani ollut mikään este jänikselle eikä koiralle.
Naapurikin heräsi, joka aina Iitun kanssa kaveroi ja kantaa sille aina ruokansa tähteitä, ihmetteli, oliko koira jäänyt johonkin kiinni.
Siinä naapurin kanssa jutellessa, tuli Iitu takaisin hyvinkin pian,"kieli puoli metriä pitkällä".
Olen melko varma jos olisi ollut kyseessä netsäjänis, ei olisi tullut niin nopeasti pois, mutta kun se on tarhassa ollessaan päässyt niitä rusakoita näkemään, joista minäkin sain joskus palautetta sen mäen naisilta, kun ne niittenen kukkia kävi syömässä, enkä niitä vähentänyt.
Urho -76
Viestit: 107
Liittynyt: To 17.07.2008 20:40
Paikkakunta: Keski-Pohjanmaa

Viesti Kirjoittaja Urho -76 »

Kateeksi käy noin sivistyneitä koiria. Urhopetterin kun päästää käymään valvotusti asialla niin ensimmäisenä joka kerta tutkii olisiko uusia papanoita syötäväksi pihalla. Naapurin nähdessään parin sadan metrin päässä tiellä ulvoo kuin pahinta vihollista ja urisee kovaan ääneen. Ei ole auttanut koulutus ja positiivinen palkitseminen hyvästä käytöksestä. Yhtä itsepäinen on kuin isäntänsä. Jäljet jos on niin alkaa kuonosta kuulumaan aina duk duk duk, flexistä otetaan käyttöön lisämetrit ennen kuin ehtii painamaan peukalolla ja aluskasvusto lakoaa maahan ympäriltä, jolloin on syytä kiristää otetta taluttimessa ja vaihtaa suuntaa ennen kuin jäniksen suunta selviää. Koiralle kun selvittää ettei nyt ole se vuodenaika niin katsoo ja kuuntelee ymmärtäväisen näköisenä, mutta suunta on kuitenkin jäniksen perään.
Tero
Viestit: 380
Liittynyt: Ma 18.07.2011 11:16
Paikkakunta: Kuopio

Viesti Kirjoittaja Tero »

Kuvailin tämän kännykällä joku aika sitten kun iltalenkillä käytiin. Tämmöstä nuhunuhunuhu hommaa se meillä on.

Ja kuten näkyy niin ei paljo omistaja kyllä kielläkkään...

https://www.youtube.com/watch?v=oexVE9zX-OE
Vastaa Viestiin