muutosta kokeiseen.

[KeijoN]

Tossa sängyssä maatessani tuli mieleeni ajatus:
Itse ainakin kovin eläinrakkaana ehdottaisin näille sääntönikkareille, että eikös me voitais tehdä näistä esim.Ajovoittajasta puolitoistapäiväset.
Se olisi ikäänkuin "krapularyyppy se toinen päivä"
Siinä ei olis sitten kellekkään toisena päivänä kiireitä ja luulisisin että se kovin monelle koirallekkin sopisi.
Mielestäni koira pitäisi ottaa aina enempi huomioon näitä sääntöjä mulkattaessa, sillä sehän meidän kohde on.
Aika monelle koiralle on ne ykkösetkin jo siihen mennessä varmaankin hankittu, jotka on sinne asti yltäneet.
Jalostusneuvojana mulle sopisi tällainen sääntö vallan mainiosti.
Kovassa kunnossa olevalla oiralla voi vaikka viikon jokaisella päivällä ajattaa jänistä joka päivän, mutta ihmisellä pitää olla järki milloin se sieltä pois ottaa.
Enempi vain käytönnisyyttä näihin hommiin. Oli sitten miten kova koiramies tahansa.

[MakeW]

Säännöissä on varmaan kehittämistä ja keventämistäkin. Silloin 1996 ainakin yritettiin kehittää metsästyksellisemmät sekä enemmän positiivisjalostukselliset kokeet.

Nyt tekniikka on tullut kehiin ja vie kehitystä, jolloin vaan seurataan sivusta. Samalla kilpailu vaan lisääntyy jalostuksen kustannuksella.

[annie]

Olisiko se rodun käyttöominaisuuksille hyväksi, että ainoa metsästysintoa vähääkään mittaava koe muutettaisi tynkäkokeeksi?
Mielestäni yhden päivän koiria on jo ihan riittävästi näilläkin säännöillä.

Ajovoittaja on rodun kuninkuuskoe. Sitä ei pidäkään pystyä voittaa tuurilla tai pelkällä muiden epäonnella. Tasaisuus on valttia ja se vasemman kovan oikealla puolella oleva "moottori", joka laittaa jalan heilumaan silloinkin, kun takana on täysi duunipäivä ja yhden yön unet.
Tänäkin vuonna se nähtiin. Tasaisin ja jaksava voitti. Oikeutetusti.

Ennemmin lähtisin siitä, että helpotusta haettaisi matalan kynnyksen kokeisiin, eli kahden viikon koe muuttuisi siirtymäajalla kauden kokeeksi. Silloin kuka vaan voi koetatuttaa koiraansa haluamallaan ajankohdalla ja muutenkin helppoon muottiin laitetussa järjestelyssä.

Helppous ja mukavuus ei vie mitään rotua eteenpäin. Jotkut asiat vaan pitää tehdä siten, että ominaisuudet tulee kunnolla mitatuksi.
Beagle on sen verran hyvä käyttökoira, että sen vuoksi kannattaa jokunen kilpailu viedä läpi "vähemmän helpolla" .

[Corner]

Jos semmoinen mäihä käy että koiransa Ajovoittajaan saa niin tuskin sieltä kenenkään on mukavuussyistä aikaisemmin pois päästävä. Missä tahansa työpaikassakin varmasti ymmärretään järjestellä vapaita niin että pääsee edustamaan. Jos taas epäilee rasittavuutta koiralle niin voi varmaan sunnuntaina heittää pyyhkeen kehään.

Helpolla ei koiran jalostuksessa pääse. Varmaan on kätevää kun kuulee koiran X muutamasta purentavikaisesta jälkeläisestä ja vetää automaattisesti johtopäätökset että se X on se joka sieltä sukupolvien takaa aina sitä jälkeensä jättää. Sama pätee varmaan koiran Y epilepsiaan ja koiran Z ristisidevammoihin. Selvästi työläämpää on selvittää kokonaiskuvaa eli ongelmatapausten kokonaismäärästä ja emien vaikutuksesta. Vaikka X, Y ja Z ovat menestyneitä uroksia niin niiden jälkeläiset perivät myös emältä jotain.

On laitettava sähköpostia, soiteltava ym. jotta selviää mahdollisimman tarkkaan se oikea kuva. Eikä onnistu sängystä käsin. Intoa tarvitaan mutta myös taitoa.

[MakeW]

Kyllä tuollainen pevisa-jalostuskin on varmaan paljon helpompaa, kun siihen tulee testausta lisää ja samalla tietoa, joka lisää kyllä tuskaa.

Mutta metsästysominaisuuksien jalostus on vaikeampaa ja paljon monimutkaisempaa eli tärkeää olisi saada lisää aineistoa.

Siksi monta koetta ja toistoja tarvitaan aina uudestaan. Näinollen koekin voisi olla järkevämpi, jos vain siitä saataisiin enemmän työstettäväksi asiaa.

[annie]

Koirahan voi "heittää pyyhkeen kehään" monestakin syystä, joista yksi on puute metsästysinnossa. Lamaantuminen voi tulla myös vaikkapa siitä, ettei koira kestä vieraita paikkoja ja siksi nukkuu huonosti tai ei lainkaan, voi jättää syömättä jne..
Ja voihan koirassa olla jotain sellaista pielessä, jota ei aikaisemmin hoksannut arvokilpailukuumeen sokaisemana ja eipä se ole ennen kuulumatonta, että jotain sattuisi reissullakin.

Silti pidän hyvin tärkeänä rodun kannalta, että kuninkuuskisassa koirat mitataan kunnolla.

[KeijoN]

Siinä mielessä olen pikkaisen raakile arvioimaan näitä sääntöjä, kun ei ole "päässy" minun tuomariuran aikaan ( 30 v ) Ajovoittajassa 4 erää kahtena päivänä livenä milloinkaan seuraamaan., muuten kuin numeroitten ja tulosten valossa.
Silloin kun Keski-Suomessa oli Ajovoittaja v.2010, oli samaan aikaan Jyväskylässä Kansainvälinen koiranäyttely kahtena päivänä ja jossa olin töissä.
Olin tosin Kontiolahdella omalla koirallani -96 ( EK-1266 ), mutta ne oli silloin vanhat säännöt vaikka kahtena päivänä kilpailtiinkin.
Viimoinen Ajovoittaja oli vanhoilla säännöillä muitaakseni Viitakorven Ramona v.2004
Tämä oli minulta tosiaankin heitto, kun ei muutakaan jutunjuurta keksiny.

[Corner]

Uudistamis- ja muutosvimma on se mistä täytyy päästä eroon.

Totean taas niin kuin niin monta kertaa ennenkin että rotuja on kehitetty ihan ilman suomalaisia kokeita ja näyttelyitä ja onnistuttaisiin siinä jatkossakin kun olisi riittävän paljon asiansa osaavia kasvattajia. Olisi kätevää jos se olisi niin helppoa että joka vuoden pentueen isäksi valikoitaisiin edellisvuoden mestari, mennään sitten sunnuntai puolikkaana tai täytenä.

Meidän perheessä ollaan ihan vihreitä vielä, ihka ensimmäinen beaglemme asuu meillä, voi hyvin ja olemme tänä vuonnakin saaneet seurata sen jänisajoa. Monelta kantilta ajatellen se on huippukoira. Sen isä on Ajovoittaja. Huolellisella urosvalinnalla saimme siitä jälkeläisen mutta emme olleet tyytyväisiä ja laitoimme sen eteenpäin. Pidimme tiukasti kiinni koiran linjasta ja jätimme toisenkin jälkeläisen siitä, tällä kertaa pojan tyttären. Emmekä ole tyytyväisiä. Lupaavista väläytyksistä huolimatta siltä jäi näytöt antamatta ennen kuin koitti selkäydininfarkti. Jotakuinkin joka päivä sitä miettii että mitä jos sen jälkeläinen olisi sitten jo sitä mitä toivomme vai aletaanko tällekin etsiä uutta kotia.

Mielenkiintoista sitten näiden kaikkien vuosien jälkeen tutkia mitä muuta tuo Ajovoittaja jälkeensä jätti ja miten se näkyy tämän päivän koirissa. Eli toivottavasti sitä Ajovoittajaakaan ei nosteta ihan älyttömän korkealle korokkeelle. Paljon parempi saattaa olla se kahdessa tai kolmessa Ajovoittajassa kilpaillut ja melko hyvin sijoittunut, ihan ilman ensimmäistäkään mestaruustitteliä.

[annie]

Osuitpa Tarja asian ytimeen. Periyttämiskyvyllä ja kilpailutuloksilla ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Ainoa "tarve" on tietää jalostukseen käytettävät yksilöt taustoineen ja tuntea niiden merkitykselliset ominaisuudet. Sen jäljeen tarvitaan vielä rehellisyyttä ja hitosti tuuria. Ja vieläkin voi mennä isosti pieleen .

Itse arvostan Ajovoittajaa nimenomaan koiran ominaisuuksia mittaavana asiana, enkä ajattele, että siellä menestyjät olisivat millään tapaa parempia tai edes kelvollisia jalostuskäyttöön. Tätä "mittaria" haluaisin vaalittavan viimeiseen saakka ja unohtaa helppous.
Kaksipäiväisiä pyristyksiä kun ei ole montaa saatavilla.
Toki sellaisen voi itsekin tehdä ilmoittamalla koiran mihin tahansa kahdeksi peräkkäiseksi päiväksi, mutta kuka sen huomaa tuloksista?

Tittelikisoja vaan pidetään usein varsin hyvänä myynninedistäjänä ja siksi monet niitä käyttää, vaikka sopivuus ei millään mittarilla olisi nähtävissä.

Ei siis parasta, vaan sopivin. Siinä sitä on dilemmaa kerrakseen .

[ansa]

Siinä tuli niin järkevää tekstiä naisilta, ettei mun tarvitse muuta kuin kompata. Samoja asioita olen pyöritellyt ajatellen niin beagleja kuin collieitakin.

[MakeW]

Ajovoittaja- ja Kilpa-viikonloppukin säilyvät varmaan ennallaan, samoin kuin vuosikokous/päänäyttely vuodenkierrossa.

Enemmän voisi sitten miettiä sitä ajokoesääntöjen kehitystä ja niistä saatavien tietojen lisäystä.

Niitä on muuteltu vähän edestakaisin koko reilun 120-vuotisen historian aikana, mutta tärkeämpää olisi kyllä katsoa myös eteenpäin.

Meidän sodanjälkeisen sukupolven aika alkaa olla jo ohi, mitä tuleva - tämän vuosituhannen - sukupolvi haluaa koetoiminnasta.

Kehitys kehittyy aina vaan nopeammin ja tässä on valitettavasti oltava mukana. Pelkkä tilanteen tarkkailu ei enää riitä.

[imppa]

Ajokoesäännöt ovat eläneet vuosikymmenten aikana säännöllisin väliajoin ja aina on pyritty parempaan. Joskus siinä on onnistuttu paremmin ja toisinaan vähän kehnommin, mutta kaikilla säännöillä koirat on saatu järjestykseen ja tulokset ovat palvelleet oikein luettuina ainakin kohtuullisesti jalostusta. Sellaisia sääntöjä ei pystytä koskaan kirjoittamaan, että ne olisivat kaikkien mielestä ja kaikilta osiltaan valmiit. Tämänkertaiset säännöt oikein tulkittuina ovat mielestäni ihan kohtuulliset eikä suureen remonttiin ole tarvetta. Itse olisin tykännyt, että metsästysinto olisi saanut jäädä loppupisteisiin vaikuttavaksi numeroksi.
Muutosta näyttää olevan tulossa ainakin järjestämisohjeisiin ja SAJ:n hallitus on yksimielisesti hyväksynyt koko koekauden kestävän ajokokeen ottamisen koevalikoimaan ja samalla poistuisi nykyinen kahdenviikon ajokoe. Lopullisesti ajokoirapuolellakin asian tietysti ratkaisee vuosikokous.
Pikaisesti lukemalla järjestämisohje näyttää aivan järkevältä. Eniten se näyttäisi kuormittavan ylituomareita ja ehkä avuksi olisi syytä saada myös jonkinlainen koesihteerijärjestelmä.
Vastaavan muutoksen sääntöihin (järjestämisohjeeseen) joudumme myös SBJ:n puolela tekemään. Ei voi olla sellainen tilanne, että meillä olisi tässä suhteessa erilainen järjestelmä, kun kerran yhteisissä kokeissa ollaan. Itselleni asia tuli täytenä yllätyksenä Ajokoiramies-lehteä lueskellessani, mutta lienee tuota sentään yhdessä mietitty.
Jos muutos hyväksytään, niin koekynnys ei voi enää olla esteenä kenellekään jättää ajokoe koirallaan käymättä. Kynnys on nyt höylätty niin matalaksi, ettei kukaan ainakaan siihen onnistu kompastumaan.