Olisko mitään toivoa?

Aiheet jotka eivät sovi muiden katekorioiden alle.

Valvojat: Titi Rolin, ansa

Vastaa Viestiin
salo79
Viestit: 65
Liittynyt: To 08.12.2005 20:04
Paikkakunta: Hämettä

Olisko mitään toivoa?

Viesti Kirjoittaja salo79 »

On mietityttänyt tämä biikuleitten kanssa touhuava porukka :D Kun puhutaan jo 30v ja ylikin menevistä kaunoista ja jotain yms....

Heittäkääpä parannus ehdotuksia millä tämä yhteisö jos sitä nyt sillä nimellä voi kutsua :) Saataisiin puhaltamaan yhteen hiileen edes vähän paremmin. Ja olisiko se edes mahdollista tai onko jonkinlaista hyvää yhteistyötä jo ollut käynnissä joskus.

Sellaista mikä auttais näyttely,käyttökoiria ja sit ehkä nämä togo,agility...meniköhän oikein. Tarkoitan että jalostus puolella jotain uutta mikä olis yhteisek hyväks noin niinkun kaikille esim,tietotaitoa käytettäs tuontikoiran hankinnassa ja juuri niitä ihmisiä kellä on tieto hallussa ja suhteita. Et otettas näkemyksiä molemmilta puolilta enemmän käyttöön.( enkä tarkoita et koiria ruvetaan sekotteleen sinne tänne )

Vai? pitääkö pitää kaikki visusti erillään toisistaan näyttely ja käyttökoiran harrastaja, olisiko se parempi.

Kuulostaa vaikealta ymmärtää, mutta koittakaa keksiä, Ihan mitä vain.... mikä olis++++++ Kun aina kuulee et se Beagleporukka on niin ristiriitainen porukka.

Eikä tehdä tästä väittelykilpailua mettä/näyttely kiitos....
onkohan sillä sarvet päässä???..
paivi
Viestit: 13
Liittynyt: Ti 05.09.2006 9:35

Viesti Kirjoittaja paivi »

Voisin sanoa Salo79:lle, että varmasti tuo kuvaamasi tilanne on mahdollinen. Pieniä kädenojennuksia voi tehdä jokainen.

Kilpailupuolella rotujärjestö voisi arvostaa muitakin kuin vain ajokoe- tai näyttelytuloksia. Esimerkiksi moni beaglellä tokoa, jäljestystä tai agilityä harrastava on loukkaantunut, kun rotujärjestö ei ole julkaissut tuloksia muiden yhteydessä ja ainakin silloin kun itse kuuluin järjestöön, muita harrastuksia pidettiin jopa paheksuttavana.

Harrastuksiin ja tilaisuuksiin, oli kyse mistä hyvänsä pitäisi olla kaikkien tervetulleita oli koira metsästys- tai näyttelylinjainen ja oli omistaja mies tai nainen. Tähän voi kaikki vaikuttaa omalla asenteellaan.

Jalostusasioissa prioriteetit menevät eri ihmisillä vähän eri latua oli kyse melkein kenestä hyvänsä. Mutta esimerkiksi koirien tuonti ulkomailta, sperman tuonti ulkomailta, keinosiemennykset yms. - näihin liittyvissä asioissa lienee näyttelylinjaisten omistajilla enemmän käytännön tietoa, miten toimia ja mitä maksaa yms. Itse en tiedä tosin, kuinka paljon metsästyslinjaisten kasvattajat haluaa tuoda uutta jalostusainesta maahan.

Olen miettinyt tätä rodun tilannetta nykyään ja minusta tuntuu, että yhä enemmällä on mielenkiinto sekoittaa näyttely- ja metsästyslinjat keskenään. Nämä kasvattajat ja ihmiset pitäisi saada enemmän esiin ja perustelemaan näkemyksiään. He voisivat toimia siltana yhteistyöllekin.

Oma kasvatukseni on tällä hetkellä jäänyt yhteen pentueeseen, mutta mulla on kasvattini spermaa tallessa, joten ehkä joskus tulevaisuudessa. Aikoinaan mulle oli tärkeää, että pentueen isä oli myös ollut metsästyskäytössä, vaikka täysin näyttelylinjainen olikin. En ole itse kuitenkaan koskaan harkinnut linjojen sekoittamista enkä aio sitä tehdä vastaisuudessakaan, jos vielä pentueen teetän. Mutta jokainen edetköön tavallaan ja oman näkemyksensä mukaan.

Sen haluaisin vielä sanoa meidän näyttelylinjaisten omistajien puolesta, että oikeasti tosi harva meistä vastustaa metsästystä ja moni on ollut metsälläkin koiransa kanssa. Itse arvostan kovasti niitä, jotka käyttävät koiraansa metsällä, mutta en hyväksy koiran hankkimista pelkästään metsästysvälineeksi. Kyse on perheenjäsenestä ja uskon itse, että jokainen koira on sen arvoinen, että tulee hyväksytyksi osaksi laumaa ja pääsee myös sisätiloihin. Tässä asiassa voikin olla suurimmat näkemyserot kahden poppoon välillä.

Paljon voi olla kyse myös maalais-kaupunkilais-vastakkainasettelusta, joten jos ratkaisemme tämän beagleporukan eripurat, uskon, että olemme ottaneet monta askelta muillakin elämän saroilla, niin kaupungistumisen, mies-nais-vastakkainasettelun kuin ikäkysymyksenkin kanssa.

Terv. Päivi Eerola
Mikko
Viestit: 4
Liittynyt: Pe 15.09.2006 13:39

Viesti Kirjoittaja Mikko »

Moro kaikille foorumin lukijoille. Tulokkaana beagleympäristössä on jännittävää seurata tätä keskustelua näyttelylinjaisten ja käyttökoirien suhteen. Lähinnä tulee ihmeteltyä tuota vastakkainasettelua, varmaankin koska katselen ko. asiaa tietyllä tavalla ulkopuolelta. Olen vasta 4kk vanhan beagleuroksen omistaja ja aiempia koiria minulla/aiemmin perheelläni on ollut saksanpaimenkoiran, labradorinnoutajan, dobermannin ja jackrusselin muodossa. Yksikään näistä koirista ei ole koskaan käynyt näyttelyissä enkä ole myöskään elämäni aikana käynyt metsästämässä yhtään mitään. Ymmärrän kyllä näyttelytoimintaa harrastavia, lähinnä ihmetyttää oman statuksen nostaminen koiran avulla. Näitä tarinoita kaunoista ja selän takana jauhamisesta kuulee vaikkei haluaisikaan ja kun en todellakaan halua. Ilman mitään sarvia ja hampaita voi sanoa etten ole kateellinen kenenkään toisen koirasta vaan ylpeä omastani.

Täällä kaupungissa asuu aivan liikaa ihmisiä joiden omakin ulkomuoto osoittaa ettei liikunnan tarve ole riittävä ja ne muutamat beaglet joita olen ko. ihmisillä nähnyt ovat olleet rajatapauksia sen suhteen että hirttääkö köli kiinni hiekkaan vai vieläkö päästään kävelemään eteenpäin. Siinä rinnalla metsämiesten kommentit siitä miten pitkään mikäkin koira ajaa tms. kuulostavat hyvältä koska koira saa varmasti liikkua sen minkä haluaa. Maalla asuville olen siitä kyllä hieman kateellinen mutta toisaalta Elmo on sopeutunut kaupunkielämään paljon paremmin kuin olisin voinut kuvitella. Nuorimies asuu kanssani kerrostaloasunnossa ja on toistaiseksi purkanut tarmonsa lenkeillä ja lelujen kanssa. Pöydän reunalle unohtuneet verkkovirrasta irti ollut puhelimen laturi ja tenttikirja ovat olleet ainoat siviiliuhrit. Elmo on ollut yksin joka päivä mutta kämppäkaverieni mukaan herra vetäytyy nukkumaan kun lähden ja herää siihen kun tulen sisään ja puhun jotain. Kertaakaan Elmo ei ole haukkunut sitä että joutuu olemaan tunnin tai kaksi yksinään ja vaikka riiviövaihe alkaakin todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin, siinäkään ei ole mitään uutta ja se että koira osoittaa luonnetta pitää omistajankin hereillä.

Beaglen luonteen metsästyskoirana tiedostan ja tarkoitus on käydä metsällä kavereiden mukana katsomassa miten Elmeri ottaa jänikset vastaan. Jos ja kun kiinnostaa, silloin siirrytään asian pariin. Käyn kuitenkin itse pitkillä juoksulenkeillä lähes joka päivä, asun koirapuiston lähellä ja pääsen autolla 10 minuutissa keskelle metsää ja puolessa tunnissa mökille. Näillä eväillä uskon Elmosta kasvavan tyytyväisen koiran vaikka joutuneekin isoissakin kaupungeissa asumaan. Kumpikaan vanhemmista ei ole ollut metsällä vaikka metsässä ovat juoksennelleetkin, sikäli kun sillä nyt merkitystä luonteeseen on.

Tämän lyhyen alustuksen tarkoituksena oli sanoa että kuulun siihen omistajaryhmään jolla ei ole tunnesiteitä sen enempää näyttely- kuin metsästyspuolellekaan. Kumpikaan kun ei vedä puoleensa. Veikkaan että tässä edustamassani nukkuvien puolueessa kommentoidaan nimenomaan kasvatuslinjojen sekoittamisen puolesta, itse en sitä tee koska en koe omaavani tarpeeksi faktatietoa. Hyviä ajoja itse kullekin koiralle ja omistajalle.
Vastaa Viestiin